Samasta aiheesta - digitaalisuuden vaikutuksesta ostoskokemuksiin kivijalkakaupassa - tuli mieleen vielä yksi teema. Nimittäin bonuskortit - Suomihan on tunnetusti bonuskorttien luvattu maa. Miksi jokainen bonuskortti täytyy tuoda kuluttajalle fyysisenä muoviläpyskänä, joka ei kuitenkaan mahdu enää lompakkoon ja puolet niistä jää siksi laatikoiden pohjille pölyttymään? Miksei kaikkia bonuskortteja voisi olla mobiilisti koottuna yhteen sovellukseen?
Osa kahden hengen talouden bonuskorteista |
Plantagenin mobiilibonuskortti |
Kortti on käytännössä viivakoodi, jonka saa helposti näkyviin puhelimen verkkoselaimeen linkin kautta. Kassalla maksun yhteydessä puhelimen näyttöä voi vilauttaa myyjälle, joka lukee viivakoodin samalla lukijalla, jota käytetään ostosten viivakoodien lukemiseen.
Jos muutkin bonuskortit olisi toteutettu näin, yhteiseksi sovellukseksi riittäisi käytännössä linkkikirjasto, josta klikkailemalla saisi jokaisen mobiilikortin näkyviin eri kauppojen kassajonoissa.
Itsepalvelun hengessä kassoille voisi asentaa viivakoodinlukijan, jonka alle puhelimen voisi viedä, jotta lukija saisi luettua viivakoodin puhelimen ruudulta samalla kun kassahenkilö lyö ostoksia kassaan.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.