Digitaalinen Suomi toimii muovikorteilla

Henkilöllisyyden tunnistaminen perustuu Suomessa edelleen muovikortteihin. Jokaiselta kunnon kansalaiseltahan löytyy KELA-kortti, ajo- tai mopokortti, passi sekä melko monelta myös erillinen henkilökortti. Ulkomaille lähdettäessä mukaan pakataan vielä lisäksi ainakin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Paljon muuta ei lompakkoon enää mahdukaan.

Koomiseksi tilanteen tekee se, että mainitut kortit toimivat päällekäin toistensa kanssa eikä mikään oikein kelpaa kaikkiin toimenpiteisiin.
  • KELA-kortti ei käy juuri muuhun kuin apteekkien lääkekorvauksiin (mutta silti se täytyy jostain syystä olla olemassa). Henkilötodistukseksi siitä ei ole.
  • Ajokortti käy muuten melko hyvin mutta matkusteluun siitä ei ole (vaikka ajo-oikeuden todistaminen hoituu ulkomaillakin)
  • Passi taas ei kelpaa ajokorttina vaikka henkilöllä ajo-oikeus olisikin.
  • Henkilökortti on selkeästi monikäyttöisin; matkustus onnistuu monissa maissa ja henkilöllisyyden todistaminenkin hoituu. Jopa KELA-ominaisuuden saa liitettyä mukaan. Mutta ajo-oikeuden todistaminen ei tälläkään kortilla onnistu ja Schengen-alue rajaa matkustamista.
Entäpä sitten asiointi edellä mainittujen korttien osoittamissa tilanteissa?
  • Poliisi kun pysäyttää tiellä, henkilön tiedot löytyvät maijan kyydissä kulkevalta tietokoneelta. Toisin sanoen ajo-oikeus todetaan kannasta, kunhan voidaan varmistaa että kyseinen henkilö on se, joka hän väittää olevansa.
  • Helsingin Sanomat kertoi jo vuonna 2013 että KELA-kortti on apteekeissa tarpeeton.
  • Schengen-alueella lentäessä ei henkilöllisyyttään yleensä tarvitse todistaa jos on tehnyt check-inin digitaalisesti. Passi toki tarvitaan kauemmaksi matkustettaessa - tosin senkin kohdalla vilauttaminen automaatille riittää.

Kun sitten mietitään, miten paljon byrokratiaa, turhia asiakaspalvelijoita ja toisaalta kansalaisten aikaa vaaditaan korttiarmeijan ylläpitoon ja hallinnointiin, tulee helposti mieleen voisiko tilannetta ehkä järkeistää jotenkin. Montako henkilöä esimerkiksi poliisilaitokset työllistävät valtakunnallisesti jotta korttien uusimiset, päivitykset ja anomukset saadaan hoidettua? Korttirumbasta syntyy myös kansalaisille naurettavia kuluja tasaisin väliajoin.

Eikö suomalaisille riittäisi yksi henkilökortti, jolla todistaa henkilöllisyytensä? Jos asioi poliisin kanssa, tietokanta kertoo ajo-oikeudet sekä mahdolliset rötöstelyt. Erillistä ajokorttia ei siis tarvittaisi ollenkaan. KELA-tiedot saa jo nyt sidottua henkilökorttiin, joten erillinen KELA-korttikin voitaisiin unohtaa. Passin voisi hankkia kauemmaksi matkustettaessa samoin kuin erillisen ajokortin, jos aikoo ajella ulkomailla - ehkä on epärealistista ajatella että ajotiedot olisivat yhtenäiset koko Euroopan auleella. Vaikka se vasta fiksua olisikin. Silti aniharva käyttää autoa ulkomailla, eikö riittäisi että vain heille järjestettäisiin erilliset ajokortit?


Mitä hyötyä yhden kortin periaatteesta sitten olisi? Äkkiseltään tulee mieleen useita asioita:
  • Poliisin resurssien käytön järkevöittäminen ja kustannussäästöt
  • Helpompi asiointi, vähemmän kortin uusimisia, pienemmät kulut kansalaisille
  • Henkilökortin sirun käyttö digitaalisissa palveluissa voisi laajentua - laajempi korttien käyttö mahdollistaisi esimerkiksi sähköisen äänestämisen käyttöönoton
  • Yhteiseen tietokantaan KELA- ja ajo-oikeustiedoista voisi kytkeä muitakin palveluita - esimerkiksi kirjastokortin ja vaikkapa rokotetiedot (kenellä oikeasti on paperinen rokotuskortti tallessa?)
Mitä muita palveluita voisimme kytkeä henkilökorttiin erilaisten tietokantojen avulla?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

1 kommentti :