Digitalisaatio teki levylaulajista (natiivi)mainostajia


Natiivimainonta alkaa olla arkipäivää jo monilla verkkosivuilla sekä lehtien artikkeleissa. Hesari kiteytti ansiokkaasti natiivimainonnan artikkelissaan taannoin; "Se on sisältömarkkinoinnin muoto, jossa yritys julkaisee ympäristöönsä sulautuvia mainoksia jollain ulkoisella alustalla, kuten Facebookissa tai uutissivustoilla."

Kumma kyllä natiivimainontaan liittyvä keskustelu tuntuu pyörivän kirjallisissa sisällöissä ja esimerkiksi musiikkimaailma näyttää välttäneen aiheen kokonaan - vaikka väitän että maksettu sisältö leviää radioaalloille yhä voimakkaammin.

Vai mitä mieltä olette seuraavista lyriikoista:

"Mä käyn töissä jokaikinen päivä / Mul on kolme kättä ja hikinen selkä / Ja mä raadan et päästäis muuttaan kaupunkiin / Sul on auto, mitä en ikinä saa / Sul on Lumia, pelit ja levyt ja tietenkin / Lainaat multa laskuihin"
(Erin - Toiset Mimmit)

"Netflix-sarjoja, Syön purkista / Voisin siivota, mut kenen takia? / Kahvi laimeeta, tänäkin aamuna / Mitähän sulle, mahtaa kuulua? 
(Sanni - 2080-luvulla)

"Nyt on kaikki valmiina, tästä tulee ainutlaatuista / On Niko kuskina ja yöpaikka Omppu-hotlassa / Ja sä oot kotonas ja pelkäät / 
(Samae Koskinen - Sä oot kotonas ja pelkäät)

Ei kai kukaan kuvittele että brändit vilahtelevat sattumalta lyriikoiden seassa? Musiikkibisneksen luodessa nahkaansa pienentyvien levymyyntien ja olemattomien suoratoistokorvausten edessä, uusien ansaintakanavien hakeminen on luonnollisesti ainoa vaihtoehto eikä kyse ole siitä että ko. kappaleet olisivat lähtökohtaisesti huonoja.

Natiivimarkkinoinnissa pitäisi kuitenkin kuluttajalle kertoa selkeästi milloin sisällön taustalla on yritys. Verkkosivuilla tilanne on ratkaistu lisäämällä pienellä fontilla maksetusta sisällöstä kertova teksti mutta musiikin kohdalla tilanne on haastavampi. Kuulija ei varmuudella pysty tietämään, onko artisti täysin vapaaehtoisesti halunnut tuoda tuotemerkkejä lyriikoihinsa - ja taitelija tuskin tätä myöntää.

Laululyriikassa voi myös miettiä, milloin jokin brändi on niin laajalti tunnettu, että sitä voi uskottavasti käyttää laulujen sanoituksissa - esim. seuraavasti:

"Kun automatkalla pysähdytään huoltoasemalle / Kuulet pian sen nihkeen kitinän / Hyi, tää on ABC, en aio syödä / Menis hukkaan hyvä elämä /
(Samae Koskinen - Mä etsin jotain mitä ei oo olemassakaan)

"Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä, me päätämme mennä taksilla hotelliin / ja Hiltonissa väki paheksuu et noi on pelti kiinni. / Höh. Otan pekonii.
(PMMP - Kesäkaverit)

On toki luonnollista että artistit eivät suuremmin huutele mahdollista yhteistyökuvioistaan mainostajien kanssa - romuttaisihan se monien imagoa monikansallisia levy-yhtiöitä vastustavista vapaista taiteilijoista.

Toisaalta olisi huvittavaa ja jopa surullista, jos artisti ei ymmärtäisi periä erillistä maksua mainostajalta, vaikka laulussa lauletaan matkapuhelin-brändistä tai suoratoistopalvelusta. Herää kuitenkin pieni huoli siitä, miten pitkälle artistit ovat valmiita menemään yhteistyökuvioissaan. Jo nyt osa maksetuista sisällöistä lauluissa töksähtelee kuulijan korvaan eikä ainakaan paranna kuuntelukokemusta.

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti