Kirjoitin tammikuussa 2015 blogitekstin "Digitaalinen Suomi toimii muovikorteilla", jossa ihmettelin erilaisten korttien määrää ja sitä, miksi joka asiaan tarvitaan 2010-luvulla Suomessa oma muoviläpyskä. Huomio keskittyi tekstissä
- kela-korttiin,
- henkilökorttiin,
- passiin ja
- ajokorttiin.
Jo pienellä selvittämisellä käy selväksi, että kansalainen tarvitsee edelleen koko korttipakan käyttöönsä, jotta tunnistautuminen, Kela-vähennykset, matkustaminen sekä autoilu onnistuvat. Ainoa jokeri on Kela-kortti, jota ei periaatteessa tarvita edes apteekeissa - mutta se silti lähetetään edelleen jostain syystä kaikille kansalaisille. Paitsi tietysti ulkomaille mentäessä, jolloin lompakkoon pitäisi vielä saada mahtumaan eurooppalainen sairaushoitokortti.
Digitalisaatiosta ei korttiasioissa näy jälkeäkään.
Ainoastaan korttien hakemista on helpoitettu sähköisillä lomakkeilla. Tyypillistä digitalisaatiota sinänsä; tehdään asiakasrajapintaan näennäinen parannus, mutta itse taustaprosessi pyörii (oletettavasti) edelleen käsivoimin. No, parempi se kuin jonottaminen poliisiasemalla. Tai niinhän sitä voisi kuvitella. Poliisin sivujen mukaan henkilökortin hakeminen vaatii edelleen käynnin poliisiasemalla - oli hakemus täytetty verkossa tai ei.
Byrokratiassa on sentään tapahtunut pientä liikehdintää. Ajokorttien myöntäminen on 1.1.2016 jälkeen ollut Ajovarma Oy:n vastuulla. Sinänsä hyvä, että Poliisi voi keskittyä edes vähän enemmän rosvojen jahtaamiseen - ja passeihin sekä henkilökortteihin. Toisaalta vaikkapa Espoon kokoisessa pitäjässä on kokonaista 2 Ajovarman toimipistettä, jotka ovat avoinna arkisin klo 9 - 16.45. - eli juuri se ihanneaika kaikille normaalia "kahdeksastaneljään" -työtä tekeville. #NOT
Kaiken ihmettelyn keskellä korttipeli on valtiolle ilmeisen hyvä bisnes, jos katsotaan mitä mikäkin kortti maksaa ja kuinka kauan ne ovat nykyisin voimassa;
- Passi: 44 € - 48 €, voimassa 5 vuotta
- Henkilökortti: 50 €- 54 €, voimassa 5 vuotta
- B-luokan ajokortti: 30 €, voimassa 15 vuotta
- Kela-kortti, ilmainen, voimassa ikuisesti
Joko siis viranomaiset ovat neuvotelleet korttien painattamisesta aivan järkyttävän huonon diilin hyödyntämättä korttihakemusten valtavaa massaa - tai sitten korttirumban halutaan tuottavan valtiolle voittoa. Voihan tietysti myös olla, että prosessi on niin järkyttävän kankea, että työtä ja materiaalia tarvitaan oikeasti monen kympin edestä per kortti.
Ihmetystä herättää myös se, että poliisien sähköisessä asiointipalvelussa ei voi maksaa luottokorteilla - lupapisteissä käyvät käteinen ja "yleisimmät maksukortit".
Kuvien napsiminen kortteihin työllistää myös mukavasti muuten digitalisaation kourissa kituvaa valokuvaamoalaa.
Edelleen on vaikea ymmärtää, miksi muovikortti on niin pyhä digitaalisella aikakaudella kun kaikki tiedot löytyvät joka tapauksessa erilaisista rekistereistä. Ja miksi joka asiaan tarvitaan oma korttinsa? Erityisesti ajo- ja henkilökortin välinen ero tuntuu niin häviävän pieneltä, että niiden yhdistäminen tuntuisi kovin loogiselta kehitysaskeleelta. Ajo-oikeus ja henkilöllisyyden varmistaminen kun liittyvät melko läheisesti toisiinsa.
Digitalisaation kannalta henkilökortti olisi oiva väline - onhan siihen jo ajat sitten istutettu tunnistesiru. Ei vaan tule heti mieleen yhtäkään palvelua, jossa sirua voisi käyttää yhtään mihinkään.
Ohessa aiemmasta blogitekstistä päivitetty kuva, joka summaa suomalaisen korttipelin älyttömyyden.
Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Digitalisaation kannalta henkilökortti olisi oiva väline - onhan siihen jo ajat sitten istutettu tunnistesiru. Ei vaan tule heti mieleen yhtäkään palvelua, jossa sirua voisi käyttää yhtään mihinkään.
Ohessa aiemmasta blogitekstistä päivitetty kuva, joka summaa suomalaisen korttipelin älyttömyyden.
