Vaatekauppa 2.0 - Miten vaateliikkeet voisivat hyödyntää verkkoa?

Helsingin Sanomien toimittaja Matti Tyynysniemi arveli kolumnissaan verkkokaupan tappavan kivijalkakaupat eritysesti vaatealalla - asiakkaat kun käyvät kokeilemassa tuotteita myymälöissä ja tilaavat sitten nettikaupoista samat tuotteet. Ja säästävät melkoisesti.

Eikä mikään ihme että tilaavat - kivijalkamyymälät pystyvät harvoin tarjoamaan mitään muuta lisäarvoa asiakkaille kuin mahdollisuuden sovittaa tuotteita.





Usein vaatekaupoissa myyntityö jääkin kassakoneen käyttöön ja asiakkaan tarpeet unohtuvat täysin. On hyvin helppoa asiakkaana vierailla myymälässä olematta missään kontaktissa “myyjiin". Henkilökunta lähinnä viikkaa vaatteita. Joskus joku kysäisee sattumalta “oisiksä tarvinnu apua?" tai “etsiksä jotain tiettyä?". Kielteinen vastaus lopettaa kommunikoinnin täysin. Hyvä myyjä seuraisi taustalla hetken pyörimistäni kaupassa ja tekisi johtopäätöksen tarpeistani sen perusteella. Verkkokauppasovellus osaa sen jo.

Toisaalta monet kuluttajat kertovat vihaavansa vaatteiden sovittamista kauppojen ahtaissa sovituskopeissa ja tilaavat siksi netistä - sovitus hoituu kotona ja vaatteet voi usein palauttaa maksutta mikäli ne eivät istu. Herääkin kysymys, miksi vaate-kaupat eivät paranna palvelujaan, jos kuluttajat ravaavat mieluummin posteissa palauttamassa vääriä netti-tilauksiaan kuin ostaisivat kerralla oikeankokoisia vaatteita myymälöistä?

Miksei sovittamisesta tehdä miellyttävämpää vaikka koppien kokoa kasvattamalla? Miksi asiakkaan täytyy itse kantaa vaatteet koppiin? Miksi asiakkaan täytyy itse käydä etsimässä sopivampi koko? Eikö kaikki tämä kuulu myymälän henkilökunnalle?

Innovaatiot loistavat nykyään käytännössä kokonaan poissaolollaan kivijalkamyymälöissä - muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. NOMO). Suomessa vaatekaupathan ovat olleet kuluttajan näkökulmasta samanlaisia ties kuinka monta kymmentä vuotta - samat vaaterekit, pinot ja sovituskopit. Viettäisin ainakin itse usein aikaa kaupassa paljon kauemmin, jos minulle tarjottaisiin esim. kahvikuppi hyvää espressoa. Tai miksi en voisi varata tuotteita myymälän verkkopalvelusta etukäteen sovitettavaksi - henkilökunta voisi kerätä ne valmiiksi odottamaan ja huolehtia takaisin paikoilleen kun olen käynyt myymälässä. Etukäteistilaus opettaisi myymälän järjestelmälle mitä yleensä etsin ja verkkokauppa oppisi suosittelemaan minulle kiinnostavaa ostettavaa. Ruokakauppahan ottaa tällä mallilla jo ensiaskeleitaan.

Tai miksei asiakas voisi kokeilla tuotteita myymälässä ja tilata myymälän verkkokaupasta - myymälä ei tarvitsisi niin paljon vuokratilaa vaan bisnes pyörisi syrjäisemmän varaston kautta jolloin asiakkaalle voitaisiin myydä halvemmalla.

Kivijalkamyymälöiden vaatekaupassa on kaiken kaikkiaan vielä valtavasti käyttämätöntä potentiaalia varsinkin kun verkkokaupat otetaan niiden rinnalle eikä yritetä korvata niillä perinteisempää toimintaa yhdellä rysäyksellä.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

1 kommentti :

  1. Seuraava esimerkki kivijalkavaatekaupan kyvyttömyydestä taistella nettikauppoja vastaan löytyi tämän päivän Hesarista: http://www.hs.fi/paivanlehti/12082013/talous/Juhlapukuliike+lopetti+verkon+paineessa/a1376189481489

    Tässäkin tapauksessa yrittäjä yrittää ainoastaan taistella nettikauppoja vastaan sen sijaan että pyrkisi hyödyntämään nettikauppojen ominaisuuksia kivijalkakaupassa.

    VastaaPoista