Diginatiivius on asenne, ei ikä

Tuskin mistään digitalisaatioon liittyvästä termistä löytyy yhtä paljon mielipiteitä, kommentteja ja keskustelua kuin diginatiivista - viimeksi tänään Twitterissä Tomi Suojoen aloitteesta. Mitä se on, kuka titteliä saa käyttää, mitä siitä pitäisi ajatella ja niin edelleen. Moni olisikin valmis heittämään koko termin roskakoriin.

Diginatiiviin liittyvä ajatustenvaihto on kumma kyllä ajautunut heti alkumetreillä ikäkysymykseen ja termi on liitetty nuorempiin sukupolviin. Internetin yleistymisen jälkeen kasvaneet sukupolvet kuulemma hallitsevat kaikki mahdolliset digitaidot ennen kuin oppivat edes kävelemään - tai sitten eivät. Mm. Otso Kivekäs kyseenalaisti nuorten digitaaliset taidot epäilemällä niiden rajautuvan lähinnä WhatsApp-viesteihin ja Angry Birdseihin.

Oli diginatiivi typerä termi tai ei, sen rajaaminen henkilön ikään tuntuu kapealta ajatukselta. Miksi diginatiiviutta ei voisi ajatella asenteena? Asenne liittyisi tällöin esimerkiksi siihen, miten rohkeasti henkilö - aivan sama minkä ikäinen - suhtautuu uusiin tietoteknisiin laitteisiin, palveluihin ja niiden mukanaan tuomiin toimintatapojen muutoksiin.

Diginatiivi-asenteella varustettu henkilö suhtautuu innostuneesti digimaailman uutuuksiin ja miettii niiden tuomia mahdollisuuksia sen sijaan että muutokset, uusien asioiden opettelu tai uudet laitteet aiheuttaisivat huolia tai murheita. Diginatiivi-asenteeseen kuuluu että uudet digitaaliset ratkaisut otetaan myös avosylin vastaan sekä kotona että työpaikalla. Uusia palveluita kokeillaan ja testaillaan avoimin mielin - tietynlaista kokeilukulttuuria sekin. 

Vastakohtana diginatiivi-asenteelle voisi pitää tietynlaista jääräpäisyyttä, muutosvastaisuutta ja pysähtyneisyyttä. "Muutoksista ei seuraa mitään hyvää" ja "ennen oli kaikki paremmin" -tyyppiset lausahdukset kuvaavat vastakohtaa mainiosti.

Diginatiiville maailma ei ole valmis. Kehitys kehittyy ja aina tulee uudempia, hienompia, nopeampia sekä parempia tuotteita ja palveluita. Oikea asenne auttaakin diginatiivia omaksumaan digitalisaation aikana tarvittavia taitoja ja kyvykkyyksiä.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Kun monikanavaisuus ontuu: Case Stockmann

Monikanavaisuus (tai trendikkäästi Omni-Channel) lienee yksi verkkokaupan kuumimpia aiheita tällä hetkellä. Lyhyesti kyse on siitä, että verkkokaupan ja kivijalkakaupan parhaat puolet yhdistetään saumattomasti siten että kuluttaja saa yhtä ainutlaatuisen palvelukokemuksen asioi hän kummassa tahansa.

Käytännön hyödyt monikanavaisuudesta tulevat esiin silloin kun homma ei mene ihan niin kuin pitäisi. Otetaan esimerkki Stockmannilta:

Olimme päättäneet hankkia kotiimme uuden hyllyn ja Stockmann tarjosi juuri sopivasti -15 % -alennuksen kaikkiin sisustustuotteisiin - nyt uuden hyllyn saisi siis edullisesti, loistavaa! 

Helsingin Stockmannilla hyllyä ei kuitenkaan ollut heti saatavilla vaan se täytyisi tilata noudettavaksi myöhemmin. Näin käy usein joten siihen oli varauduttu.  Asiantuntevan oloinen myyjä kertoi kuitenkin toimitusajan voivan venyä pahimmassa tapauksessa jopa 3 kuukauteen - todennäköinen toimitusaika olisi noin 4 viikkoa. Hyllyn odotteluksi se olisi melko pitkä aika joten jäimme miettimään asiaa vielä.

Kotiin päästyämme katsoimme huviksemme samaa hyllyä vielä Stockmannin verkkokaupasta, joka kertoi toimitusajaksi 3-5 päivää. Kokeilimme edetä verkkokauppaostoksen kanssa ja sama toimitusarvio pysyi koko ajan ruudulla - ei muuta kuin tilaamaan! Meillä oli jäljellä Stockmannin alennuskuponki, joka oikeuttaisi - 20% alennukseen yhdestä verkkokauppatuotteesta, joten käytimme sen tilauksen yhteydessä - loppusumma oli siis halvempi kuin Helsingin tavaratalossa. Alennuskuponkia ei olisi voinut hyödyntää tavaratalossa, koska se koski ainoastaan normaalihintaisia tuotteita. Hylly sen sijaan toimitettiin 4 päivän päästä tilauksesta.

Kuvattu tilanne on paitsi tosi, myös melko uskomaton kaupan kannalta. Se voi kertoa että

1. Verkkokaupan ja tavaratalon varastot eivät ole yhteydessä toisiinsa
2. Tavaratalon henkilöstö ei ole ajan tasalla verkkokaupan varaston tilanteesta
3. Alennustuotteiden hinnoittelu ei ole yhtenäinen

Se, mistä varastosta tuote tulee on asiakkaalle aivan samantekevää. Mikäli tavaratalossa oltaisiin tilanteessa hereillä, myyjä voisi mennä kassan päätteellä Stockmannin verkkokauppaan ja tilata tuotteen sitä kautta eikä asiakas huomaisi mitään.

Voi tietysti olla että myyjällä ei vain ollut paras päivä, mutta epäilen sitä vahvasti - sen verran napakasti vastaus toimitusajan kyselyyn tuli.

Pahimmassa tapauksessa monikanavaisuuden puute tai siinä ontuminen johtaa tavaratalon näkökulmasta kaupan menettämiseen. Tässä tapauksessa Stockmannin menetti ainoastaan hiukan katetta, joten onni onnettomuudessa että aktiivinen kuluttaja katsoi verkkokauppakortinkin. Veikkaan että moni ei näin tee.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Mitä huoltoasemat voivat oppia digitalisaatiosta MRoomilta?

Bloggasin melko tasan vuosi sitten digitalisaation mahdollisuuksista huoltamoketjuille. Teksti tuli mieleen parturissa - nimittäin MRoomissa. Parturiketju MRoom on tuonut jäsenyyteen perustuvalla hinnoittelullaan sekä erilaisilla lisäpalveluilla uusia tuulia kotimaisille hiustenleikkuumarkkinoille. Miksei sama konsepti toimisi muualla?

MRoomin perusajatus on yksinkertainen; osta vuosijäsenyys parturiin niin voit käydä parturissa vaikka joka päivä. Koska MRoomissa ei ole ajanvarausta, parturin tuoliin pääseminen perustuu jonottamiseen - paitsi jos taskusta löytyy jäsenkortti. Jäsenet kun pääsevät jonon ohi. Jäsenkorttia vilauttamalla ovella laitteelle tieto saapumisesta välittyy eteenpäin henkilökunnalle. Verkossa asiakas voi etukäteen nähdä kunkin parturiliikkeen jonotilanteen - kätevää!

Miten tämä liittyy sitten huoltamoketjuihin? Vastaava toimisi vallan mainiosti esimerkiksi autopesuissa Miksen voisi ostaa vuosijäsenyyden autopesulaan ja käydä (etenkin kurakelien aikaan) vaikka joka päivä pikapesulla? Samalla vuosijäsenyys toimisi VIP-korttina jonossa eli jäsen pääsisi ei-jäsenten edelle. Erityisen paljon lisäarvoa toisi palvelu, jossa näkisin montako autoa jonossa on - mielellään ennen kuin edes lähden liikkeelle kotoa.

Jos viedään ajatusta eteenpäin digitaalisuuden ehdoilla; voisiko jäsenkortti olla modernisti mobiili, jolloin voisin näyttää puhelintani autopesun portilla ilman että joudun juoksemaan erikseen huoltamon kassalle? Olisi hienoa jos voisin mobiilisti valita samalla minkä pesun haluan - nopean pikapuhdistuksen vai jotain kokonaisvaltaisempaa.

Huoltoasemaketjuilla olisi valmis asiakaskunta pesujäsenyyksille; leasing-autoilijat. Usein leasing-auton kuukausihintaan kun kuuluu jo muutenkin tietty määrä pesuja tietyn huoltamoketjun pesulassa. Jäsenyys sitoisi autoilijoita entistä enemmän tietyn ketjun palveluihin ja toisaalta mahdollistaa lisämyynnin jos ja kun autoilija saapuu huoltamolle aiempaa useammin.

Mihin muuhun sama konsepti sopisi?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Tietohallintopäivä 2015 piirrosmuistiinpanot (sketch notes)

Tietohallintopäivä 2015 järjestettiin 27.1.2015 Helsingin Messukeskuksessa - olin paikalla kuuntelemassa hyviä esityksiä ja tekemässä oheiset piirrosmuistiinpanot (sketch notes)! 

Piirrokset syntyivät samaan tahtiin puhujien kanssa ja julkaistiin heti esityksen päätyttyä sosiaalisessa mediassa.

Mikael Jungner: Suomesta ICT-johtamisen kärkimaaa

Tuomas Salosaari: Liiketoimintalähtöinen projektimallli - Case KONE

Andy Checkley: Pöyry IT Transformation

Jukka-Pekka Suonikko: People Next UP -projekti VR:llä

Morten T Hansen: Great by Choice

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.