Löysin itseni hiljattain Tiger-kaupasta haahuilemasta - älkää kysykö miksi. Tigerhan on tanskalaisten Tiimari, joka tuli Suomeen jokin aika sitten - no, tappamaan Tiimarin melko menestyksekkäästi. Tigerin myymälät ovat täynnä designiksi brändättyä rihkamaa sekä mm. kynttilöitä, serviettejä jne.
Tigerin myymälöiden konsepti on liiketoiminnan näkökulmasta nerokas; sieltä kun ei pääse pois kulkematta haluttua reittiä alusta loppuun. Jopa IKEAssa voi oikoreiteillä ohittaa osastoja, mutta Tigerissa on kuljettava kiltisti jokaisen hyllyn ohi.
Oma veikkaukseni on, että kynttilät ja servietit ovat Tigerin myydyimmät tuotteet. Nerokkaan myymälä-konseptin kruunaa tietysti se, että nämä kaksi tuoteryhmää on sijoitettu ulko-ovesta katsottuna kauimmaiseen hyllyyn, joten päästäkseen käsiksi suosikkituotteisiin, on altistuttava melkoiselle määrälle potentiaalisia heräteostoksia. Ja toki kynttiläosastolta on vielä päästävä kassalle - eli lisää ärsykkeitä tiedossa.
Juuri heräteostosten puute on yksi verkkokauppojen ongelmista. Verkkokauppaan mennään tietty tuote mielessä, etsitään se, lisätään ostoskoriin, nopeasti kassalle ja pois. Ei liene ihme miksi nimenomaan miehet ovat ahkeria verkkokauppojen asiakkaita - miehethän "metsästävät" kivijalkakaupoissakin saaliin ja poistuvat äkkiä paikalta, naiset sen sijaan hiplaavat kaikkea vastaantulevaa eivätkä välttämättä osta mitään. Siis jos hiukan käristetään.
Miksi siis käytännössä kaikki verkkokaupat suunnitellaan siten, että asiakas päästetään hyppäämään ostoskorin kautta kassalle heti kun sopivat tuote on löytynyt? Toki monissa verkkokaupoissa heräteostoksia yritetään synnyttää ehdottelemalla - tyyliin: "Tämän tuotteen ostajat pitivät myös tästä, tästä ja tuosta". En silti usko että se on kovin tehokasta.
Millainen olisi verkkokauppa, jossa olisi pakko kulkea tietty polku kassalle ilman että se tuntuisi asiakkaasta ärsyttävältä? Mitä jos homma toimisi kuten nytkin, mutta ainoa keino päästä kassalle olisi kulkea polku loppuun parilla klikkauksella? Jos asiakkaat ovat valmita ryysäämään pienessä kivijalka-Tigerissa tiensä kassalle asti parin kynttilän takia, luulisi että muutama ylimääräinen klikkaus ei tuottaisi hirveästi mielipahaa.
Voisihan verkkokaupassa vaikka hypätä haluamalleen osastolle ja jatkaa siitä loppuun asti - ei tarvitsisi aina käydä kaikkia osastoja läpi. Tällöin verkkokauppias voisi taktioida suosittujen tuotteiden sijoittelulla - aivan kuten kivijalkakaupatkin.
Tai voisiko koko putken läpi kulkemisesta jopa palkita? Asiakas voisi saada bonuspisteitä mitä useammalla sivulla käy verkkokaupassa ja kun tietty määrä pisteitä on kasassa, alennuskoodi tipahtaisi sähköpostiin.
Miltä kuulostaa?
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste myynti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste myynti. Näytä kaikki tekstit
Verkkokauppa Tigerin mallilla
Tunnisteet:
innovointi
,
myynti
,
pelillistäminen
,
tiger
,
verkkokauppa
Verkkokaupat eivät osaa myydä elektroniikkaa
Nyt sitten pieni varoitus, luvassa on nimittäin kärjistämistä ja liioittelua: Suomalaiset verkkokauppiaat eivät nimittäin osaa myydä elektroniikkaa.
Selailin eri verkkokauppoja (esim. PIXmania tai e-ville) huvikseni tarkoituksena saada selville viritinvahvistimien hintoja. Muutaman hetken selailun jälkeen olin kyllä nähnyt kivoja kuvia kiiltävistä vahvistimista mutta ennen muuta silmissä vilisi wattit, ohmit sekä lukematon määrä eri teknologioista kertovia kolmi- tai nelikirjaimisia lyhenteitä, joista en ollut ikinä kuullut mitään. Milloin kyseinen laite hallitsee 3D-äänen (mikä se on?), milloin Logic 7 prosessoinnin (never heard) ja niin edelleen.
Olennaista olisi kertoa kuluttajalle miksi kyseinen laite on hyvä, miksi se kannattaa ostaa ja mielellään niin että kuluttaja myös ymmärtää näkevänsä. Tai sitten voi ostaa käyttää monta sataa euroa ymmärtämättä mitä ja miksi on ostamassa. Sika säkissä ja silleen.
Otetaan pari konkreettista esimerkkiä:
Oikeanpuoleisessa kuvassa kerrotaan vahvistimen merkki, malli ja se että kyseessä on AV-vastaanotin, se on musta ja että 3D-ääni liittyy laitteeseen jotenkin. Lisäksi kerrotaan että laite on ilmeisesti hyvällä myyntimäärällä ansainnut TOP Seller-maininnan. Ja lopuksi kerrotaan että laite on loppuunmyyty.
No, kannattaisiko kuluttajan ostaa tämä? En tiedä. En tiedä ensinnäkään siksi että sitä ei ilmeisesti voi ostaa, koska se on loppuunmyyty enkä tiedä milloin sitä on saatavilla. Toisaalta kukaan ei ole ilmeisesti antanut tähtiluokitusta laitteelle - onkohan se hyvä sittenkään? Onkohan se myyty loppuun vain siksi että verkkokauppa oli tilannut niitä niin vähän?
Vasemmanpuoleisessa kuvassa on lähes sama laite, mutta kuvauksessa on samat ongelmat; kapulakieltä (lähtöimpedanssi, HD-ääniformaatit) ja kovin vähän merkityksellistä sisältöä. Nettihinta on mainittu - onko se sitten halvempi kuin "oikea" hinta? Säästänkö rahaa ostamalla netistä?
Oheinen kuva kuitenkin kertoo, että kaikki verkkokaupat eivät ole ajaneet samaan miinaan - ei sillä että lopputulos olisi kovin paljon parempi. "Vahvistin, joka mahtuu mihin tahansa paikkaan" saa aikaan lähinnä puujalkavitsejä.
"Uusi ja edistyksellinen Onkyo" ei kerro sekään kuluttajalle kovin paljoa itse laitteesta.
Yksi verkkokaupan keskeinen etu kivijalkakauppaan verrattuna on mahdollisuus periaatteessa loputtomaan tarjoomaan. Liekö tässä samalla ongelman ydin kun kauppiaat haalivat valikoimiin kaiken mahdollisen eivätkä oikeasti perehdy tuotteisiin - vai eivätkö he vain osaa viestiä olennaisia asioita kuluttajien kielellä?
Tilausta voisi olla konseptille, jossa verkkokauppias kertoisi vaikka itse videolla, kenen kuluttajan kannattaisi ostaa vahvistin A, kenen vahvistin B ja ennen muuta miksi. Verkkokauppa todistaisi ymmärtävänsä eri kuluttajaprofiilien tarpeet ja erityisesti niiden erot.
Vai mitä mieltä olette? Oletteko törmänneet vastaaviin tilanteisiin?
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Selailin eri verkkokauppoja (esim. PIXmania tai e-ville) huvikseni tarkoituksena saada selville viritinvahvistimien hintoja. Muutaman hetken selailun jälkeen olin kyllä nähnyt kivoja kuvia kiiltävistä vahvistimista mutta ennen muuta silmissä vilisi wattit, ohmit sekä lukematon määrä eri teknologioista kertovia kolmi- tai nelikirjaimisia lyhenteitä, joista en ollut ikinä kuullut mitään. Milloin kyseinen laite hallitsee 3D-äänen (mikä se on?), milloin Logic 7 prosessoinnin (never heard) ja niin edelleen.
Olennaista olisi kertoa kuluttajalle miksi kyseinen laite on hyvä, miksi se kannattaa ostaa ja mielellään niin että kuluttaja myös ymmärtää näkevänsä. Tai sitten voi ostaa käyttää monta sataa euroa ymmärtämättä mitä ja miksi on ostamassa. Sika säkissä ja silleen.
Otetaan pari konkreettista esimerkkiä:
Oikeanpuoleisessa kuvassa kerrotaan vahvistimen merkki, malli ja se että kyseessä on AV-vastaanotin, se on musta ja että 3D-ääni liittyy laitteeseen jotenkin. Lisäksi kerrotaan että laite on ilmeisesti hyvällä myyntimäärällä ansainnut TOP Seller-maininnan. Ja lopuksi kerrotaan että laite on loppuunmyyty.
No, kannattaisiko kuluttajan ostaa tämä? En tiedä. En tiedä ensinnäkään siksi että sitä ei ilmeisesti voi ostaa, koska se on loppuunmyyty enkä tiedä milloin sitä on saatavilla. Toisaalta kukaan ei ole ilmeisesti antanut tähtiluokitusta laitteelle - onkohan se hyvä sittenkään? Onkohan se myyty loppuun vain siksi että verkkokauppa oli tilannut niitä niin vähän?
Vasemmanpuoleisessa kuvassa on lähes sama laite, mutta kuvauksessa on samat ongelmat; kapulakieltä (lähtöimpedanssi, HD-ääniformaatit) ja kovin vähän merkityksellistä sisältöä. Nettihinta on mainittu - onko se sitten halvempi kuin "oikea" hinta? Säästänkö rahaa ostamalla netistä?
Oheinen kuva kuitenkin kertoo, että kaikki verkkokaupat eivät ole ajaneet samaan miinaan - ei sillä että lopputulos olisi kovin paljon parempi. "Vahvistin, joka mahtuu mihin tahansa paikkaan" saa aikaan lähinnä puujalkavitsejä.
"Uusi ja edistyksellinen Onkyo" ei kerro sekään kuluttajalle kovin paljoa itse laitteesta.
Yksi verkkokaupan keskeinen etu kivijalkakauppaan verrattuna on mahdollisuus periaatteessa loputtomaan tarjoomaan. Liekö tässä samalla ongelman ydin kun kauppiaat haalivat valikoimiin kaiken mahdollisen eivätkä oikeasti perehdy tuotteisiin - vai eivätkö he vain osaa viestiä olennaisia asioita kuluttajien kielellä?
Tilausta voisi olla konseptille, jossa verkkokauppias kertoisi vaikka itse videolla, kenen kuluttajan kannattaisi ostaa vahvistin A, kenen vahvistin B ja ennen muuta miksi. Verkkokauppa todistaisi ymmärtävänsä eri kuluttajaprofiilien tarpeet ja erityisesti niiden erot.
Vai mitä mieltä olette? Oletteko törmänneet vastaaviin tilanteisiin?
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Tunnisteet:
mainonta
,
markkinointi
,
myynti
,
verkkokauppa
Suomalainen verkkokauppa seisoo lähtötelineissä - palkinnot jaettiin jo
Keskustelu mediassa käy tällä hetkellä lähes yksinomaan Suomen kilpailukyvyssä - tai lähinnä sen rapautumisessa. Yksittäisen yrityksen kannalta paljon hyödyllisempää olisi miettiä omaa kilpailuasemaansa.
Verkkokauppojen kohdalla tilanne on lähes naurettava - viimeksi heinäkuussa verkkokauppojen kasvun raportoitiin valuvan ulkomaille. Suomalaisia toimijoita katsellessa ei tosin tarvitse olla kovinkaan ihmeissään miksi homma ei tunnu oikein onnistuvan - erottuminen massasta on vähäistä ja hinnat sekä valikoimat liki samat kuin kivijalkakaupoissa. Pahempi ongelma on kuitenkin ihan muualla: Suomalaiset seisovat lähtötelineissä vaikka mitalit on jo jaettu.
Koko asetelma on oikeastaan aika hullunkurinen. Suomalaiset verkkokaupat yrittävät taistella ulkomaisia verkkokauppoja vastaan - siis kaikkia muita ulkomaisia. Suomi vastaan muu maailma. Mikä ihme saa suomalaisen verkkokaupan pysymään vain Suomen pikkuriikkisillä markkinoilla kun muut ulkomaiset verkkokaupat toimivat globaaleilla markkinoilla?
Esimerkiksi Stockmann: Verkkokauppa ei ole saatavilla edes englanniksi (tilanne 13.8.2013) - tai sitten se on kätketty todella hyvin. Stockmann myös investoi rajusti Venäjälle - eikö kannattaisi palvella venäläisasiakkaita myös verkossa kun kerran venäläiset ovat innoissaan suomalaiskauppojen korkeasta laadusta?
Prisma on toista maata - sen englanninkielinen sisältö on yhden sivun esittely Prisman tavarataloista - tosin silläkin sivulla kaikki muu on suomeksi. Venäjäksi tilanne on tismalleen sama. Ja Prismojahan on rakenteilla pelkästään Pietariin vähintään 15. Ei siis vielä mitään kiirettä viedä laadukkaita suomalaistuotteita verkkokaupan avulla verkosta käsin.
Iittala on selvästi pidemmällä kansainvälisessä verkkokaupassaan - toimitus on mahdollinen Tanskaan, Belgiaan, Ranskaan, Saksaan, Iso-Britanniaan ja Hollantiin. Mutta miksi ihmeessä ei Ruotsiin tai Venäjälle - siis niihin maihin, joissa Iittala saatettaisiin jopa muistaa Suomen-vierailuilta. Verkkokauppaa ei ole vaivauduttu edes kääntämään näille kielille.
Tässä siis vasta pari esimerkkiä siitä, miksi suomalainen verkkokauppa ei menesty kansainvälisesti - emme ole edes "lähteneet ulkomaille". Olisikin mielenkiintoista kuulla, milloin verkkokauppojen mielestä olisi oikea hetki alkaa toimia.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Verkkokauppojen kohdalla tilanne on lähes naurettava - viimeksi heinäkuussa verkkokauppojen kasvun raportoitiin valuvan ulkomaille. Suomalaisia toimijoita katsellessa ei tosin tarvitse olla kovinkaan ihmeissään miksi homma ei tunnu oikein onnistuvan - erottuminen massasta on vähäistä ja hinnat sekä valikoimat liki samat kuin kivijalkakaupoissa. Pahempi ongelma on kuitenkin ihan muualla: Suomalaiset seisovat lähtötelineissä vaikka mitalit on jo jaettu.

Esimerkiksi Stockmann: Verkkokauppa ei ole saatavilla edes englanniksi (tilanne 13.8.2013) - tai sitten se on kätketty todella hyvin. Stockmann myös investoi rajusti Venäjälle - eikö kannattaisi palvella venäläisasiakkaita myös verkossa kun kerran venäläiset ovat innoissaan suomalaiskauppojen korkeasta laadusta?
Prisma on toista maata - sen englanninkielinen sisältö on yhden sivun esittely Prisman tavarataloista - tosin silläkin sivulla kaikki muu on suomeksi. Venäjäksi tilanne on tismalleen sama. Ja Prismojahan on rakenteilla pelkästään Pietariin vähintään 15. Ei siis vielä mitään kiirettä viedä laadukkaita suomalaistuotteita verkkokaupan avulla verkosta käsin.
Iittala on selvästi pidemmällä kansainvälisessä verkkokaupassaan - toimitus on mahdollinen Tanskaan, Belgiaan, Ranskaan, Saksaan, Iso-Britanniaan ja Hollantiin. Mutta miksi ihmeessä ei Ruotsiin tai Venäjälle - siis niihin maihin, joissa Iittala saatettaisiin jopa muistaa Suomen-vierailuilta. Verkkokauppaa ei ole vaivauduttu edes kääntämään näille kielille.
Tässä siis vasta pari esimerkkiä siitä, miksi suomalainen verkkokauppa ei menesty kansainvälisesti - emme ole edes "lähteneet ulkomaille". Olisikin mielenkiintoista kuulla, milloin verkkokauppojen mielestä olisi oikea hetki alkaa toimia.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Tunnisteet:
iittala
,
kansainvälistyminen
,
markkinointi
,
myynti
,
prisma
,
ruotsi
,
stockmann
,
venäjä
,
verkkokauppa
Vaatekauppa 2.0 - Miten vaateliikkeet voisivat hyödyntää verkkoa?
Helsingin Sanomien toimittaja Matti Tyynysniemi arveli kolumnissaan verkkokaupan tappavan kivijalkakaupat eritysesti vaatealalla - asiakkaat kun käyvät kokeilemassa tuotteita myymälöissä ja tilaavat sitten nettikaupoista samat tuotteet. Ja säästävät melkoisesti.
Eikä mikään ihme että tilaavat - kivijalkamyymälät pystyvät harvoin tarjoamaan mitään muuta lisäarvoa asiakkaille kuin mahdollisuuden sovittaa tuotteita.
Usein vaatekaupoissa myyntityö jääkin kassakoneen käyttöön ja asiakkaan tarpeet unohtuvat täysin. On hyvin helppoa asiakkaana vierailla myymälässä olematta missään kontaktissa “myyjiin". Henkilökunta lähinnä viikkaa vaatteita. Joskus joku kysäisee sattumalta “oisiksä tarvinnu apua?" tai “etsiksä jotain tiettyä?". Kielteinen vastaus lopettaa kommunikoinnin täysin. Hyvä myyjä seuraisi taustalla hetken pyörimistäni kaupassa ja tekisi johtopäätöksen tarpeistani sen perusteella. Verkkokauppasovellus osaa sen jo.
Toisaalta monet kuluttajat kertovat vihaavansa vaatteiden sovittamista kauppojen ahtaissa sovituskopeissa ja tilaavat siksi netistä - sovitus hoituu kotona ja vaatteet voi usein palauttaa maksutta mikäli ne eivät istu. Herääkin kysymys, miksi vaate-kaupat eivät paranna palvelujaan, jos kuluttajat ravaavat mieluummin posteissa palauttamassa vääriä netti-tilauksiaan kuin ostaisivat kerralla oikeankokoisia vaatteita myymälöistä?
Eikä mikään ihme että tilaavat - kivijalkamyymälät pystyvät harvoin tarjoamaan mitään muuta lisäarvoa asiakkaille kuin mahdollisuuden sovittaa tuotteita.
Usein vaatekaupoissa myyntityö jääkin kassakoneen käyttöön ja asiakkaan tarpeet unohtuvat täysin. On hyvin helppoa asiakkaana vierailla myymälässä olematta missään kontaktissa “myyjiin". Henkilökunta lähinnä viikkaa vaatteita. Joskus joku kysäisee sattumalta “oisiksä tarvinnu apua?" tai “etsiksä jotain tiettyä?". Kielteinen vastaus lopettaa kommunikoinnin täysin. Hyvä myyjä seuraisi taustalla hetken pyörimistäni kaupassa ja tekisi johtopäätöksen tarpeistani sen perusteella. Verkkokauppasovellus osaa sen jo.

Miksei sovittamisesta tehdä miellyttävämpää vaikka koppien kokoa kasvattamalla? Miksi asiakkaan täytyy itse kantaa vaatteet koppiin? Miksi asiakkaan täytyy itse käydä etsimässä sopivampi koko? Eikö kaikki tämä kuulu myymälän henkilökunnalle?
Innovaatiot loistavat nykyään käytännössä kokonaan poissaolollaan kivijalkamyymälöissä - muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. NOMO). Suomessa vaatekaupathan ovat olleet kuluttajan näkökulmasta samanlaisia ties kuinka monta kymmentä vuotta - samat vaaterekit, pinot ja sovituskopit. Viettäisin ainakin itse usein aikaa kaupassa paljon kauemmin, jos minulle tarjottaisiin esim. kahvikuppi hyvää espressoa. Tai miksi en voisi varata tuotteita myymälän verkkopalvelusta etukäteen sovitettavaksi - henkilökunta voisi kerätä ne valmiiksi odottamaan ja huolehtia takaisin paikoilleen kun olen käynyt myymälässä. Etukäteistilaus opettaisi myymälän järjestelmälle mitä yleensä etsin ja verkkokauppa oppisi suosittelemaan minulle kiinnostavaa ostettavaa. Ruokakauppahan ottaa tällä mallilla jo ensiaskeleitaan.
Tai miksei asiakas voisi kokeilla tuotteita myymälässä ja tilata myymälän verkkokaupasta - myymälä ei tarvitsisi niin paljon vuokratilaa vaan bisnes pyörisi syrjäisemmän varaston kautta jolloin asiakkaalle voitaisiin myydä halvemmalla.
Kivijalkamyymälöiden vaatekaupassa on kaiken kaikkiaan vielä valtavasti käyttämätöntä potentiaalia varsinkin kun verkkokaupat otetaan niiden rinnalle eikä yritetä korvata niillä perinteisempää toimintaa yhdellä rysäyksellä.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Tunnisteet:
asiakaspalvelu
,
liiketoiminta
,
myynti
,
palvelu
,
verkkokauppa
Katso kaikki tekemäni tabulatuurit ja soinnutukset