Digitalisaatio voi laajentaa brändin reviiriä

"Keskitymme ydinliiketoimintaamme", lienee yksi käytetyimmistä toteamuksista markkina-, pörssi- tai osavuositiedotteissa - ja ei siinä mitään. Tokihan yrityksen kannattaa olla rönsyilemättä tekemisiin, joista sillä ei ole riittävää ymmärrystä tai jotka eivät tuo lisäarvoa asiakkalle.

Digitalisaation myötä yrityksille avautuu verrattain helposti mahdollisuuksia laajentaa palveluvalikoimaansa alueille, joilla ei aiemmin ole toimittu - tai ainakin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, joilla yrityksen brändi pysyy asiakkaiden (nykyisten tai tulevien) mielissä pidempään ja tiukemmin.

Edelläkävijät tarttuvat tilaisuuteen laajentaa reviiriään, jäärät jäävät toistamaan mantraansa ydinliiketoimintaan keskittymisestä.

Otetaan esimerkkinä lentoyhtiö (ihan vaan siksi, että mietin tätä hiljattain reissun aikana..)

Perinteisesti lentoyhtiöiden palvelu alkaa käytännössä siitä, kun matkustaja astuu lentokentän aulaan ja suuntaa joko matkatavaroiden luovuttamiseen tai turvatarkastukseen ja sitä kautta koneeseen. Okei, toki matkustaja on hankkinut lipun ja tehnyt lähtöselvityksen. Väitän kuitenkin, että ennen koneeseen astumista, palvelukokemus ei juuri eroa ainakaan suurempien yhtiöiden välillä. Ja valitettavasti useimmiten kokemus on hyvin pitkälti sama myös matkan aikana huolimatta siitä, että osa yhtiöistä väittää markkinoinnissaan olevansa laatuyhtiö tai ties mitä.

Digitaalisilla lisäpalveluilla yhtiöt kuitenkin eroavat toisistaan; mobiiliappsi löytyy jo kaikilta, mutta lennon aikainen verkkoyhteys on jo selkeä erottava tekijä - eikä ainoastaan teknologiahifistelijöille.

Voisiko lentoyhtiö tarjota esimerkiksi car sharing -palvelua matkustajilleen? 

Laukkuja odotellessa matkustajat voisivat mobiilisti kertoa, mihin ovat menossa ja muodostaa kimppakyytejä joko omilla autoilla tai takseilla ja säästää näin selvää rahaa. Mikäli koneessa olisi lennon aikana internet-yhteys käytössä, kyydit voitaisiin sopia jo matkan aikana. Voisiko kyydin jopa maksaa lentopisteillä? Koska kaikilla yhtiöillä on jo mobiiliapplikaatiot olemassa, lisäkehitys ei vaatisi edes kovin paljon panostusta, mutta hyöty asiakkaalle olisi merkittävä.

Uberillahan vastaava on jo käytössä. Esimerkiksi Lontoon Heathrown kentällä Uber kerää Car Pool -palvelun avulla autot täyteen samaan suuntaan meneviä, jolloin asiakaskohtainen hinta tippuu sitä mukaan, miten monta henkilöä autossa on.

Jos lentoyhtiö auttaisi asiakkaitaan pääsemään kotiovelle asti, yhtiön brändi säilyisi asiakkaan mukana koko matkan ajan eikä jäisi lentokentän saapuvien lentojen aulaan odottamaan seuraavaa matkaa.

Lisäksi monet lentoyhtiöt puhuvat markkinoinnissaan vihreydestä ja päästöjen vähentämisestä - vaikka samaan aikaan yhtiöiden matkustajat kulkevat peräkkäin Helsinki-Vantaalta Kehä ykköstä kohti Espoota tai Helsinkiä kukin omassa (taksi)autossaan. Mikäli yhtiö kantaisi huolta päästöjen vähenemisestä koko matkalta, markkinointiviesti saattaisi mennä paremmin läpi ja kääntyä aidoksi kilpailueduksi.

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Digiajan postinjakelu

Mikä on älyttömintä, mitä postiluukusta voi tipahtaa?

Itselläni TOP3:een menee Postin ilmoitus saapuneesta maksikirjeestä - eli siis toimituksesta joka ei mahtunut luukusta sisään.

Nimenomaan älyttömäksi tämän tekee se, että maksikirjeeseen ei todellakaan liity mitään älyä - eli kuluttaja ei voi esimerkiksi seurata toimituksen etenemistä verkosta. Eikä oikeastaan tietää mitään muutakaan siihen liittyvää.

Älytön se on myös sen takia, että toimitus sitoo hirveän määrän resursseja. Kuljetus, lajittelu, posteljooni, postin asiakaspalvelun henkilöstö, kuluttaja.. jne. Lisäksi niiden varastoimiseen tarvitaan ylimääräistä tilaa, mikä luonnollisesti maksaa - ja kuluttajahan sen lopuksi kuittaa tuotteen hinnassa.

"Normaalia" postipakettiahan kuluttaja voi seurata verkossa, eikä sen vuoksi käydä pimpottelemassa toimistoaikaan kuluttajien ovikelloja siinä toivossa että joku ehkä sattuisi olemaan kotona. Niitä kuluttaja voi myös tilata vallan mainioihin pakettiautomaatteihin, joten Postin konttoriin ei tarvitse ryysätä ennen niiden sulkeutumista.

Jostain syystä nämä maksikirjeet kuitenkin täytyisi ehtiä hakea postikonttorista - vaikka kuluttaja on vasta kotiin tullessaan saanut tiedon koko toimituksen olemassa olosta vain todetakseen että postikonttori on jo ehditty sulkea siltä päivältä.

Miten näihin toimituksiin saataisiin jotain järkeä? Hahmottelin kuvion miten homma voisi toimia:

Periaatteessa muutos nykyiseen olisi varsin pieni - suurin kysymys lienee posteljoonien mobiililaitteet sekä asiakaspalvelun kyky tulostaa QR-koodi, joka sisältäisi tarvittavat tiedot. Taitaa olla sanomattakin selvää, että Posti tuskin haluaa lisätä / hidastaa posteljoonien työtä, onhan väkeä vähennetty jakelusta viime vuosina melkoisesti.

Mitä mieltä olette - voisiko toimia?

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Perineinen televisio määrää, netti-tv vikisee

Viimeisten vuosien aikana käytännössä kaikki suuret tv-kanavat ovat ansiokkaasti vieneet sisältönsä verkkoon - jopa mobiiliin. Yle Areena, MTV:n Katsomo ja Sanoman Ruutu ovat täynnä jos jonkinlaista sisältöä ja teknologiakin tuntuu toimivan ihan siedettävästi - hyvä niin!

Tv-yhtiöiden toiminnassa ihmetyttää enää vain marssijärjestys - perinteinen televisio kun tuntuu edelleen määräävän tahdin ja netti-tv:n osaksi jää sopeutuminen. Tarkoitan tällä sitä, että valtaosa ohjelmista lähetetään ensin perinteisessä televisiossa ja vasta sitten netti-tv:ssä.

Miksi ihmeessä?

Sisältöhän on varmasti tv-yhtiön kovalevyllä odottelemassa lähetysaikaa. Jos itse ostaisin kalliilla rahalla ohjelmia ulkomaisilta tuotantoyhtiöiltä, en seisottaisi niitä offlinessa odottelemassa että sopiva slotti ilmaantuisi lähetysverkosta. Laittaisin sisällön heti mainosten kera verkkoon nähtäville - netti-tv-hitailijat katsokoon ohjelmat telkkarista sitten kun ohjelma-aika joskus koittaa.

Toki on jotenkin ymmärrettävää että jakelusopimukset saattavat vaatia että ensiesitykset tapahtuvat televisioverkossa - tosin tarvitseeko sellaisia sopimuksia tehdä? Mainostajat sen sijaan varmasti seuraavat siihen kanavaan, jossa on eniten pöhinää - oli se sitten netti-tv:ssä tai jossain muualla.

Joidenkin ohjelmien kohdalla kanavat ovat toki koittaneet raapia pientä lisäbisnestä kasaan antamalla mahdollisuuden katsoa tulevia jaksoja etukäteen lisämaksusta. Luulisi että ohjelmien mainoksille saataisiin enemmän katsojia mikäli ne ilmestyisivät saataville aikaisemmin. Tällöin hölmöt lisämaksut voitaisiin ehkä unohtaa.

YLEllä ohjelmien pihtailu ihmetyttää vielä enemmän, sillä mainonnalla ei ole roolia. Otetaan esimerkiksi Siskonpeti -ohjelma. Miksei kaikkia jaksoja voi laittaa Areenan heti vaan katsojan täytyy odottaa ties kuinka monta viikkoa nähdäkseen ne kaikki? Siskonpedin kohdalla ihmetyttää myös, miksi Areenaan ilmestyi aluksi kolme ensimmäistä jaksoa. Tällöin innostunut katsoja katsoo kolme jaksoa putkeen ja odottaa sen jälkeen 3 viikkoa ennen kuin seuraava jakso tulee ulos eetteristä.

Jos jotain positiivista, niin ohjelmat tuntuvat ilmestyvän käytännössä heti netti-tv:hen - kunhan ne on ensin näytetty televisioverkossa.

Silti aika uskomatonta, että suomalaiset antavat televisioyhtiöiden sanella viikkorytminsä - vaikka luonnollisesti erilaiset tallennuslaitteet ja -palvelut ovat päässeetkin horjuttamaan asetelmaa.

Mitä pitäisi tapahtua, että tilanne kääntyisi päälaelleen ja sisällöt ilmestyisivät ensin verkkoon ja sitten vasta eetteriin?

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Vähittäistavarakauppojen digitalisaatiossa erot ovat vielä suuria

Ruokakauppaketjut ovat lähteneet digitalisaatioon vihdoin täysillä mukaan. Ilmeisesti yleinen mielipide tuntuu olevan, että kaupan digitalisaatio on yhtä kuin mobiilisovellus, sillä eri ketjujen appseja tuntuu ilmestyvän jatkuvasti lisää.

Bloggasin aiemmin Stockmannin uudesta mobiiliaplikaatiosta. Sen innoittamana lähdin vertailemaan eri vähittäistavarakauppaketjujen mobiilisovelluksia - kaikilla suurilla toimijoilla kun tuntuu sellainen jo olevan. Seuraavassa muutamia keskeisiä havaintoja:

Keskon K-Ruoka (tällä hetkellä vain iOS-versio saatavilla)

K-Ruoka on hiljattain julkaistu K-ruokakauppojen applikaatio, joka keskittyy resepteihin, etukuponkeihin sekä ostoslistoihin - varsinaista mobiilikauppaa sovelluksessa ei ole. Lisäksi K-Ruoka näyttää kartalla lähimmät K-ruokakaupat ja mahdollistaa ostoslistan tekemisen ruokakauppojen tarjonnan perusteella.

Reseptit ovat pääasiassa taattua Pirkkaa ilmeisesti pääasiassa ydinperheille suunnattuna. Pulled pork lienee eksoottisinta, mitä reseptien joukosta voi löytää. Kätevää resepteissä on se, että tarvittavat ruoka-aineet voi napata omalle ostoslistalleen periaatteessa yhdellä kosketuksella. Ostoslistan voi lisäksi jakaa muiden kesken, mikä on luonnollisesti kätevä ominaisuus.

Kaiken kaikkiaan K-Ruoka jättää kylmäksi, sillä sovellus on melko nopeasti selattu läpi eivätkä ilmaiskupongit Pirkka Lettuhillopurkkiin jaksa kovin paljoa houkutella.

-------------------

Stockmann-mobiilisovellus (tällä hetkellä vain iOS-versio saatavilla)

Stockmannin applikaatiota tulikin jo sivuttua aiemmassa postauksessa, mutta tiivistettynä kyseessä on aikaisen kehitysvaiheen sovellus, joka tarjoaa tällä hetkellä lähinnä muutamia etukuponkeja sekä uutisia ja tapahtumia tavarataloista - and that's about it.

Toki sovelluksessa todetaan moneen kertaan että kehitystyö on kesken ja uusia ominaisuuksia on tiedossa. Silti on hiukan erikoista, että Stockmann lanseeraa näin vähäisellä sisällöllä olevan sovelluksen melko näkyvästi.

-------------------

S-Ryhmän S-mobiili ja Foodie (iOS, Windows, Android)

S-Ryhmällä on kaksi sovellusta, joista Foodie on keskittynyt ruoan verkkokaupan tarjoamiseen mobiilisti ja S-Mobiili etukuponkeihin sekä toisaalta S-Pankin palveluiden tarjoamiseen. Toisaalta S-mobiilin edun ja tarjoukset kattavat kaikki S-Ryhmän ketjuihin.

Foodie on selkeästi ainoa toimiva mobiiliruokakauppa, josta kuluttaja voi oikeasti ostaa elintarvikkeet kotiovelleen tai Prisman noutomyymälään. Sovelluksen tarjonta on myös varsin laajaa varsinkin kun huomioi sen sisältävän Prisman käyttötavarapuolenkin.

Huono puoli Foodiessa on toisaalta kotiinkuljetusten rajallisuus - liian kaukana Prismasta asuva joutuu tyytymään Alepan Kauppakassi-palveluun, mikä toisaalta supistaa valikoimaa merkittävästi sekä nostaa elintarvikkeiden hintoja merkittävästi.

Muuten Foodie kattaa hyvin pitkälti samat ominaisuudet kuin K-Ruoka-sovelluskin ostoslistoista resepteihin. Valitettavasti reseptien taso ei Foodiessakaan päätä huimaa, vaan sovellus ehdottelee pääruoiksi lähinnä uunilohta, munakasta tai erinäisiä jauhelihaherkkuja. Toisaalta Foodien reseptivalikoima tuntuu olevan varsin paljon laajempi kuin kilpailijallaan. Ihmeellisenä lisätoimintona Foodiessa on etusivulla oleva "keskustelu", joka voi johtaa helposti huvittaviin tilanteisiin.


Yhteenvetona voisi todeta että kaikki suurimmat toimijat vähittäiskaupan alalla tuntuvat heränneen digitalisaatioon ja panostavat mobiiliin, mutta jokaisen kohdalla pakka tuntuu olevan vielä omalta osaltaan levällään. Aika varmasti näyttää miten sovellukset pystyvät erottumaan toisistaan, sillä toistaiseksi markkinassa tuntuu olevan rutkasti tilaa luoville ja kekseliäille ratkaisuille. Liikkeelle on nimittäin lähdetty varsin varovaisin askelin ja varmoin ottein. Tosin hyvä että on lähdetty!

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

3 tapaa, joilla digitalisaatio voi muuttaa eläinlääkärikäyntejä

Digitalisaatio laajenee rytinällä lääkäripalveluihin - mutta ainoastaan ihmisten osalta. Eläinlääkäriasemien osalta sähköinen ajanvaraus on usein digitaalisinta mihin yritys pystyy - ja suurin osa ei pysty vielä edes siihen.

Aivan vähänpätöisestä markkinasta ei ole kyse, sillä melkein puolet kotitalouksista omistaa koiran tai kissan - toisin sanoen pelkästään näitä kahta löytyy noin miljoonasta kotitaloudesta. Käytännössä jokaista kissaa tai koiraa joutuu käyttämään eläinlääkärissä silloin tällöin ja monia useastikin. Ja kaikki lemmikin omistavat tietävät, että eläinlääkäripalvelut on usein hinnoiteltu aivan pilviin.

Digitaalisten palveluiden avulla kustannustasoa voitaisiin laskea merkittävästi esimerkiksi "turhien" käyntien vähentämisellä. Toisaalta kuten ihmistenkin kohdalla, lääkärikäynnin tehokkuutta voidaan tehostaa merkittävästi.

Tässä muutama ajatus eläinlääkäriasemien digitalisoimiseksi:

1) Lemmikin oireiden videointi ja lähettäminen sähköisesti eläinlääkärille

Eläinten oireiden kohdalla ongelmana on usein, että eläin ei näytä kipua tai vaivojaan ulospäin - etenkään vieraassa paikassa vieraan henkilön edessä. Samaan aikaaan kotioloissa oireet voi olla hyvin helppo havaita.

Miksei lemmikin omistaja voisi videoida eläimen näkyviä oireita ja ladata niitä eläinlääkärin palveluun, jossa video olisi eläinlääkärin nähtävillä? Lääkäri voisi ennen vastaanottoaikaa vilkaista videon läpi ja näin ollen saada todellisemman kuvan eläimen tilasta jo ennen kuin potilas saapuu.

Toisaalta esimerkiksi kontrollikäyntien määrää voitaisiin vähentää kun vaikkapa haavan paraneminen lääkkeen tehoaminen voitaisiin todeta videon tai kuvan avulla.

2) Avoin yhteinen mobiili potilastietojärjestelmä

Ihmisten kohdalla potilastietojärjestelmät on sotkettu upeasti kuntien toimesta mutta eläinten kohdalla voisi olla vielä toivoa. Esimerkiksi Univet on jo kehittänyt asiakkailleen palvelun, jossa lemmikki saa oman mobiilin terveyskortin, joka sisältää mm. tiedot lemmikin rokotuksista, hoitotoimenpiteistä sekä laboratoriotuloksista.

Mikäli vastaava palvelu olisi avoin kaikille toimijoille, asiakas voisi viedä lemmikin mille eläinlääkärille tahansa ja tiedot olisivat aina ajantasalla. Kaikki voittaisivat, koska aikaa säästyisi samojen asioiden selvittämiseen kerta toisensa jälkeen ja toisaalta asiakkaat eivät olisi sidottu vain tiettyihin toimijoihin.

Samalla myös paperisista potilaskertomuksista sekä lääkeohjeista päästäisiin todennäköisesti eroon - nyt kaikki hoito-ohjeet annetaan mukaan printtinä, joka säilyy tai ei säily tallessa vain tietyn ajan.

3) Tieto eläinlääkärin myöhästymisestä mobiilisti

Hyvin hyvin useasti eläinlääkäriin tulee mentyä vasta työpäivän jälkeen jolloin myös eläinlääkärin päivän aikataulu on ehtinyt venyä - usein reippaastikin. Eikö asiakas voisi saada tietoa myöhästymisestä joko mobiiliappsin tai ihan vaikka tekstarin muodossa? Ei tarvitsisi istuskella odotushuoneessa turhaan. Samahan toimii lentoyhtiöillä jo hienosti ja uskoisin että lääkäriyritys kyllä seuraa työntekijöidensä ajankäyttöä.

Juho Nevalainen on digitalisaation johtamisen ja asiakaskokemuksen kehittämisen asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Airbnb paljasti hotellialan pysähtyneisyyden

Matkailuala on muuttunut digitaalisuuden myötä melkoisesti viimeisen parin vuosikymmenen aikana - osa yrityksistä on pysynyt vauhdissa mukana, osa tipahtaunut pelistä pois. Matkatoimistot olivat ensimmäiset, jotka saivat tuntea internetin vaikutuksen nahoissaan, nyt koetellaan lentoyhtiöitä ja hiljalleen taksi- ja hotellipalvelut ovat altistumassa muutoksille.

Nykymatkaajahan rakentaa oman matkansa verkossa itse ja kilpailuttaa lentoyhtiöt. Uberin myötä taksia ei tarvita lentokenttäkuljetukseen ja hotelli voidaan paitsi kilpailuttaa, myös korvata kokonaan esimerkiksi Airbnb:n kautta löytyvällä paikallismajoituksella.

Suomalaisille yrityksille ja virkamiehille tuntuu olevan luonteenomaista mussuttaa vastaan ja osoittella lakikirjoja tai muita sääntöjä sen sijaan että mietittäisiin, miten oma kivikautinen toiminta saataisiin muutettua moderniksi. Tällä hetkellä juuri hotelliala tuntuu rakentavan vanhakantaisen bisneksen ympärille vallihautoja ja muureja vihollisia vastaan - sen sijaan että tähyilisi horisonttiin ja miettisi uusia tuoreita ratkaisuja.

Viimeisin esimerkki liittyy nimenomaan Airbnb:n toimintaan. Matkailu ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n Timo Lappi kähisee Helsingin Sanomien mielipidepalstalla "mutku, sitku" -tyyppisillä kommenteilla mm. verotuksesta, työnantajamaksuista ja muista tekijöistä, jotka hänen mielestään antavat etua Airbnb:lle kipailussa perinteistä hotelli- ja hostellitoimintaa vastaan.

Kuva: JN

Huoli on toki aiheellinen, mutta en usko, että pelkkä hinta selittää Airbnb:n suosiota. Kyse on enemmän siitä, että omatoimimatkailijat haluavat kokea paikallista elämää entistä aidommin - kliininen hotellihuone kaupungin ydinkeskustassa kun ei siihen oikein tarjoa eväitä. Toisaalta jos hotellihuoneen sijaan voi hankkia vaikkapa kaksion, jossa esimerkiksi lapsille löytyy oma huone, ei liene vaikea arvata minkä vaihtoehdon perhe valitsee. Työmatkat ovat toki asia erikseen.

Verotusta ja lakeja kiinnostavampi kysymys on näin ollen, miksei hotelliala tee mitään vastatakseen kuluttajien kiinnostukseen koti-maisesta asumisesta lomakohteessa? Esimerkiksi Saksasta löytyy jo paljon yksityisiä toimijoita, jotka hankkivat sijoitusasunnon ainoastaan käyttääkseen sitä Airbnb:n kautta tapahtuvaan majoittamiseen.

Miksei siis hotelliyritys voisi hankkia omistukseensa asuntoja lähiöistä ja pyörittää niiden kautta samanlaista liiketoimintaa - ilman buffet-aamiaisia, minibaareja tai kokolattiamattoja? Hotellin vahva brändi voisi houkutella asiakkaita ja toisaalta tuoda luottamusta että asunto on kunnossa ja homma toimii. Siivousta tai muuta huoltoa ei tarvita päivittäin - eihän kenenkään kotonakaan käy palvelijaa sijaamassa vuodetta päivittäin. Näin ollen pelkistetty kotiasumisen malli olisi mahdollista tuottaa paljon hotellihuoneita halvemmalla.

Airbnb:n laajeneminen ja muut tuoreet majoitusideat ovat tuoneet virkistävällä tavalla esiin sen tosiasian, että hotellibisnes ei ole vuosikymmeniin (vai vuosisatoihin?) muuttunut käytännössä mihinkään. Huoneiden varustelu toki elää mutta liiketoimintamallit ovat pysyneet samoina. Jos ala ei rupea suhtautumaan uusiin innovaatioihin muuten kuin möykkäämällä, hotellibisneksestä kehittyy takuulla uusi Nokia.

Jos kerran asiakkaat sitä haluavat, miksi kaivaa verotuksen ja lainsäädännön avulla vallihautoja kun voisi kehittää omaa liiketoimintaa? Veikkaan että parin vuoden päästä hotelliala on jo keksinyt jotain valitettavaa esimerkiksi kapselihotelleista - mikäli konsepti saadaan kaupallistettua Helsinkiin.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Digitaalisuudesta kilpailuetua lentämiseen

Parin viimeisen lentomatkan aikana olen miettinyt lentomatkustamista ja sen kehittymistä matkustajan näkökulmasta. Enkä ainoastaan surkean palvelun kautta. Aika surkea kehitys kaiken kaikkiaan. Lentäminen on toki halventunut merkittävästi ja reittiverkosto laajentunut rajattomaksi, mutta itse matkustamiskokemus on pysynyt digitaalisuuden yleistymisestä huolimatta kännykkälippua lukuun ottamatta samana viimeiset vuosikymmenet - hiukan kärjistäen toki.

Astu sisään koneeseen - etsi paikka - turvaesittely - huonosti kuuluvia kuulutuksia - "tarjoilu" matkan pituudesta riippuen joko olematon tai kehno - kärrymyynti - kuulutus ohjaamosta - santsikuppi - laskeutuminen - heippa.

Ei paljon auta, että esimerkiksi Finnair julistaa verkkosivuillaan "Koe uusi tapa lentää" ja "Löydä koko elämys". Itse asiassa lentomatkustaminen oli elämys ainoastaan ensimmäisellä kerralla - sen jälkeen palveluita on ainoastaan leikattu ja elämystä tuovia elementtejä karsittu. Ja nyt puhuu siis Economy-luokan matkustaja.

Kilpailuedusta tuskin kannattaa palvelun kohdalla puhua, vaikka toki yhtiöissä eroja löytyykin. Aika harva vaihtaa kalliimpaan lippuun ja huonompaan kellonaikaan vain lentoemon hymyn leveyden takia.

Miten lentoyhtiöt voisivat tarjota kiinnostavampaa palvelua lennoilla - tässä muutamia ajatuksia;

Lähes kaikilla matkustajilla on jo jonkinlainen älylaite mukanaan lentokoneessa - miksi siis lentoyhtiöt tuhlaavat kalliisiin viihdejärjestelmiin? Voisiko yhtiö tarjota matkustajille yhteisen applikaation, jonka kautta matkustajat voisivat tehdä yhteisesti asioita - esimerkiksi lennon aikana matkustajien välinen Angry Birds -turnaus? Voittaja voitaisiin palkita lennon lopulla. Samalla applikaatiosta voisi katsoa elokuvia tai vaikka ostaa lisämaksusta mitä tahansa viihdettä.

Kuva: aircraftinteriorsinternational.com

Toisaalta matkustajat voisivat jakaa vinkkejä matkakohteesta tai vaikka sopia kimppakyytejä kohdekaupungin keskustaan lentokentältä. Yksin makustavat voisivat löytää toisensa matkan aikana, liikematkustajat voisivat LinkedInin avulla näyttää olevansa koneessa ja löytää potentiaalisia asiakkaita.

Lentoyhtiö voisi toisaalta esimerkiksi kysyä palautetta reaaliaikaisesti vaikkapa ruokailun jälkeen. Online-äänestys ruoan mausta olisi hauska ohjelmanumero lennolle. Matkustajien käyttäytymisestä saataisiin enemmän tietoa ja toisaalta mahdollisuudet mainostamiselle sekä brändin vahvistamiselle olisivat ilmeiset.

Langaton internethän on jo arkipäivää osalla lentoyhtiöistä. Toisaalta monilla yhtiöillä on jo omat mobiiliapplikaationsa, jotka lupaavat auttaa matkan eri vaiheissa. Utopiasta ei siis voida puhua.

Miten muuten lentomatkustamista voisi nykyaikaistaa?

--------------------------
Aiheeseen liittyen:
Lasi vettä Blue1:n lennolla: 3 euroa.
Asuntokauppaa voisi nykyaikaistaa helposti
5 ehdotusta messujen modernisointiin
Crowdsourcing tehostaisi pysäköinninvalvontaa

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Tervetuloa nykyaikaan, huoltoasemaketjut!

Mietin hiljattain huoltoasemia - ne kun toimivat pääpiirteissään tismalleen samalla tavalla kuin silloin, kun ensimmäinen perustettiin Suomeen. Huoltamorakennuksen hyllyjen täyte on toki muuttunut ajan myötä muistuttamaan enemmän pientä ruokakauppaa, mutta muuten toiminta on uusien innovaatioiden kannalta täysin aivokuollutta eikä digitaalisuus näy toiminnassa asiakkaalle käytännössä mitenkään.

Koko ajan huoltamoyrittäjät silti kitisevät enemmän ja enemmän polttoaineiden hintakilpailusta ja marginaalien pienuudesta - eivätkä oikeastaan tee mitään asian eteen.

Kuva: http://www.bubblews.com/

Tässä pari ajatusta uusista palveluista huoltamoketjuille:

1) Liikkuva tankkauspalvelu. Miksi lähtökohtaisesti autoilijan on ajettava ruuhkassa bensa-asemalle tankkaamaan kun autot seisovat ainakin Etelä-Suomessa käytännössä ainakin 12-20 tuntia päivässä paikallaan joko työpaikkojen, taloyhtiöiden tai joukkoliikenteen parkkipaikoilla?

Miksei voisi olla kiertävää säiliöautoa, joka kurvaisi kerran viikossa vaikkapa ison toimistorakennuksen parkkipaikalle ja täyttäisi niiden asiakkaiden autot, jotka ovat ilmaisseet halunsa siihen? Mobiiliaplikaation avulla asiakas voisi varata tankkausajan annetuista vaihtoehdoista ja tankkausauto voisi optimoida reittinsä sen perusteella, missä kysyntää on milloinkin.

Veikkaan että esimerkiksi moni perheenäiti maksaisi mielellään vaikkapa 10 euron lisähinnan siitä, että voisi kurvata töistä suoraan lasten harrastuspaikoille tai ruokakauppaan sen sijaan että joutuisi jonottamaan ruuhkassa lähimmälle ABC:lle, jotta pääsee sotkemaan kätensä bensanhajuiseen polttoainepistooliin.

2) Lisäpalvelut tankkauksen yhteydessä. Muutama huoltoasema on tuonut viime vuosina kesäisin tankkaajia auttamaan asiakkaitaan parin euron lisähintaan ainakin pääkaupunkiseudulla - kuskin hommaksi on vain jäänyt kävely huoltoasemalle ja maksu. Voisiko tämän viedä niin pitkälle, ettei autoilijan tarvitsisi nousta autostaan ollenkaan - esimerkiksi langattomalla korttimaksulaitteella? Ja voisiko samainen tankkaaja tarkistaa siinä sivussa rengaspaineet ja vaikka pyyhkäistä vähän ikkunoita puhtaimmaksi.

Pienen pieni lisäparannus olisi myös esimerkiksi kosteuspyyhe, jolla autoilija voisi siistiä kätensä, jotteivät ne haisisi polttoaineelta tankkauksen jälkeen.

3) Ennakkoon varattava autopesu. Auton pesemisessä ehkä ärsyttävintä on se hetki kun kurvaa huoltoasemalle vain huomatakseen että pihassa on ties kuinka monen auton jono autopesuun. Mikseivät autolijat voisi varata pesuaikaansa etukäteen? Voinhan varata ajan vaikkapa passin uusimiseen eikä se kestä juuri kauempaa kuin autopesu.

Varaus hoituisi melko yksinkertaisella mobiiliappsilla, ja samalla huoltamoketju saisi enemmän tietoa autoilijoiden pesukäyttäytymisestä ja voisi kohdentaa tarjontaansa tarkemmin. Samalla huoltamot voisivat laskuttaa pesut jo etukäteen ja voisivat varautua ruuhkiin. Toisaalta sama appsi voisi helposti näyttää huoltamon autopesun jonotilanteen, jolloin ilman etukäteisvarausta sukkuloiva autoilija näkisi jonotilanteen etukäteen eikä vasta huoltamon pihassa. Ilman varausta jääneet pesuajat myytäisiin normaalisti tiskiltä.

4) Auton huoltoappsi. Huoltamoketju voisi tuottaa mobiilisovelluksen, joka sisältäisi yleisimmät huolto-ohjeet helposti omaksuttavassa muodossa yleisimmille automerkeille. Sovelluksesta voisi tarkistaa vaikkapa rengaspaineiden ohjearvot, neuvot öljyjen tarkistamiseen sekä muita yleisiä huolto-ohjeita. Maailmassa kun on yhä kasvava joukko autoilijoita, joita auton huoltaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, mistä johtuen myös huoltotaidot ovat ruosteessa.

Tarkoituksena näillä ideoilla olisi luonnollisesti viedä tankkaus kohti kokonaisvaltaisempaa palvelukokemusta, joka erottaisi bensa-aseman toisista. Tuskin moni autoilija edes erityisemmin nauttii tankkauksesta itsepalveluna - etenkään talvella pienessä viimassa.

Mitä muuta huoltamot voisivat tehdä palvelukokemuksen parantamiseksi? Löytyykö muilta toimialoilta toimivia konsepteja, jotka olisi helppo tuoda bensa-asemille?

--------------------------
Aiheeseen liittyen:
Ruokakauppa 2.0 - miten digitaalisuus voi muuttaa kauppareissuja
Asuntokauppaa voisi nykyaikaistaa helposti
5 ehdotusta messujen modernisointiin
Crowdsourcing tehostaisi pysäköinninvalvontaa

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Verkkokauppa Tigerin mallilla

Löysin itseni hiljattain Tiger-kaupasta haahuilemasta - älkää kysykö miksi. Tigerhan on tanskalaisten Tiimari, joka tuli Suomeen jokin aika sitten - no, tappamaan Tiimarin melko menestyksekkäästi. Tigerin myymälät ovat täynnä designiksi brändättyä rihkamaa sekä mm. kynttilöitä, serviettejä jne.

Tigerin myymälöiden konsepti on liiketoiminnan näkökulmasta nerokas; sieltä kun ei pääse pois kulkematta haluttua reittiä alusta loppuun. Jopa IKEAssa voi oikoreiteillä ohittaa osastoja, mutta Tigerissa on kuljettava kiltisti jokaisen hyllyn ohi.

Oma veikkaukseni on, että kynttilät ja servietit ovat Tigerin myydyimmät tuotteet. Nerokkaan myymälä-konseptin kruunaa tietysti se, että nämä kaksi tuoteryhmää on sijoitettu ulko-ovesta katsottuna kauimmaiseen hyllyyn, joten päästäkseen käsiksi suosikkituotteisiin, on altistuttava melkoiselle määrälle potentiaalisia heräteostoksia. Ja toki kynttiläosastolta on vielä päästävä kassalle - eli lisää ärsykkeitä tiedossa.

Juuri heräteostosten puute on yksi verkkokauppojen ongelmista. Verkkokauppaan mennään tietty tuote mielessä, etsitään se, lisätään ostoskoriin, nopeasti kassalle ja pois. Ei liene ihme miksi nimenomaan miehet ovat ahkeria verkkokauppojen asiakkaita - miehethän "metsästävät" kivijalkakaupoissakin saaliin ja poistuvat äkkiä paikalta, naiset sen sijaan hiplaavat kaikkea vastaantulevaa eivätkä välttämättä osta mitään. Siis jos hiukan käristetään.

Miksi siis käytännössä kaikki verkkokaupat suunnitellaan siten, että asiakas päästetään hyppäämään ostoskorin kautta kassalle heti kun sopivat tuote on löytynyt? Toki monissa verkkokaupoissa heräteostoksia yritetään synnyttää ehdottelemalla - tyyliin: "Tämän tuotteen ostajat pitivät myös tästä, tästä ja tuosta". En silti usko että se on kovin tehokasta.

Millainen olisi verkkokauppa, jossa olisi pakko kulkea tietty polku kassalle ilman että se tuntuisi asiakkaasta ärsyttävältä? Mitä jos homma toimisi kuten nytkin, mutta ainoa keino päästä kassalle olisi kulkea polku loppuun parilla klikkauksella? Jos asiakkaat ovat valmita ryysäämään pienessä kivijalka-Tigerissa tiensä kassalle asti parin kynttilän takia, luulisi että muutama ylimääräinen klikkaus ei tuottaisi hirveästi mielipahaa.

Voisihan verkkokaupassa vaikka hypätä haluamalleen osastolle ja jatkaa siitä loppuun asti - ei tarvitsisi aina käydä kaikkia osastoja läpi. Tällöin verkkokauppias voisi taktioida suosittujen tuotteiden sijoittelulla - aivan kuten kivijalkakaupatkin.

Tai voisiko koko putken läpi kulkemisesta jopa palkita? Asiakas voisi saada bonuspisteitä mitä useammalla sivulla käy verkkokaupassa ja kun tietty määrä pisteitä on kasassa, alennuskoodi tipahtaisi sähköpostiin.

Miltä kuulostaa?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Asuntokauppaa voisi digiaikaistaa helposti

Miten asuntonäytöt hoidettiin 80- ja 90-luvulla? Asuntoja ilmoiteltiin lehdissä, kiinnostuneet menivät paikan päälle, jossa välittäjä tai omistaja kehui asuntoa suu vaahdossa ja jakoi paperiesitteitä. Kiinnostuineimmille lähetettiin lisämateriaali jälkikäteen varmaankin faxilla tai postilla. 90-luvun loppupuolella jopa sähköpostilla.

Huvittavaa, että 2010-luvulla toimitaan vielä täysin samalla tavalla. Okei - osa ilmoituksista on verkossa  (osa jopa sosiaalisessa mediassa) ja sähköposti kuljettaa käytännössä kaiken materiaalin vähän nopeammin, mutta perusprosessi on aikalailla ennallaan; ostajaa juoksutetaan ympäri kuuntelemassa myyntipuheita ja tutkimassa suurennuslasilla asuntoa, koska välittäjän myynti-ilmoutukseen ei kuitenkaan voi luottaa. En tiedä voiko puhua asiakaslähtöisestä toimintatavasta - digitaalisuus ei ainakaan näy toiminnassa mitenkään.

Tämä tietysti isoimpien välitystoimistojen kohdalla - toki markkinoilta löytyy räätälöityjä palveluita pienemmällä tai isommalla lisähinnalla.

Voisiko asuntojen myyntiä helpottaa mitenkään? Esimerkiksi siten, että ostajan (ja myyjän) ei tarvitsisi juosta turhaan paikan päälle jos jo ovella on selvää, että tässä ei ole tuleva ihannekoti.

Ehkä helpoin tapa helpottaa prosessia olisi videoiden liittäminen verkon asuntoilmoitukseen. Asuntovälittäjä voisi kuvata älypuhelimellaan ihan riittävän laadukkaasti pätkän, jossa kävellään asunto läpi ja vaikka kerrotaan pääkohdat.

Video tuo aivan eri tasolla käsityksen, millaisesta asunnosta on kyse. Tällä hetkellähän jokaisessa ilmoituksesa on ei-mittakaavassa oleva pohjapiirros, joka jättää yleensä aika paljon kysymysmerkkejä. Tällä saralla löytyy jo joitain pioneereeja - tosin yleensä yksityisiä asunnonmyyjiä.

Videoiden katsominen voisi olla rekisteröitymisen takana, jolloin välittäjälle jäisi tieto siitä, kuka videon on katsonut. Ilmainen liidi siis. Jos sama käyttäjä katsoisi saman videon monta kertaa, voisi maalaisjärjellä ajatellen kyseessä olla kiinnostunut potentiaalinen ostaja.

Toinen hyvin yksinkertainen tapa olisi jonkinlainen asunnon suosittelu- tai arvostelumahdollisuus. Monissa palveluissa on jo olemassa "talosivu", joten miksei sinne voisi kerätä kommentteja talon tai taloyhtiön entisiltä ja nykyisiltä asukkailta? Jos kerran hotellien vertailupalvelut pursuilevat arvosteluita, miksei samoja arvioita voisi antaa niistä huoneistoista, joissa vietetään sentään paljon pidempi aika kuin hotelleissa - siis kodeista?

Ostaja saisi näin helposti kuvan siitä, ovatko aiemman asukkaat viihtyneet eikä ostajan tarvitsisi kaivaa jokaista yksityiskohtaa erikseen esiin. Ylipäätäänhän asuntomyynnissä tuntuu olevan lähtökohtana se, että se mitä ostaja ei tajua kysyä, sitä ei ole olemassa. Eli jokainen voi vuorollaan tehdä samat virheet uudestaan. Yhteisön avulla tätä asennetta voisi edes hiukan lieventää.

Miten muuten nykytekniikkaa voisi hyödyntää asuntojen myymisessä?


----------------------------
Aiheeseen liittyen:
5 ehdotusta messujen modernisointiin
Tuotearvosteluita voisi järkeistää verkossa sosiaalisen median avulla
Maksu twiitillä, kiitos
Crowdsourcing tehostaisi pysäköinninvalvontaa

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

5 ehdotusta messujen modernisointiin digitaalisuuden avulla

Kävin katsastamassa Helsingin DigiExpon viikonloppuna. Odotuksena oli nähdä uusimpia laitteita, palveluita ja muuta huikeaa digimaailmasta. Lopputuloksena oli kuitenkin pari uutta tablettia, viimeisimmät konsolipelit ja parin kameravalmistajan uutuusmallit - ei vakuuttanut.

Paljon suurempi järkytys oli kuitenkin tajuta, miten vanhanaikainen konsepti (suomalaiset) messut on. Erityisesti digimessuilta olisin odottanut jotain innovatiivisempaa kuin ne samat paperiset arvontalipukkeet ja maistiaiskioskit kuin kaikilla muillakin messuilla. Ei digitaalisuutta näköpiirissä.

Onko messu-konsepti itse asiassa jäänyt täysin kehityksestä - messuilla on ainakin viimeiset 20 vuotta ollut näytteilleasettajien ständit, esittelyitä, kokeiluita ja maistaisia sekä aikataulutettua ohjelmaa esiintymislavalla. Eikö voitaisi vihdoin keksiä jotain uutta esimerkiksi mobiililaitteiden tai sosiaalisen median hyödyntämisen avulla?

No mitä se uusi voisi olla? Tässä alkuun viisi ehdotusta, jotka tekisivät messuista kiinnostavammat.

1) Paperiset arvontalomakkeet voisi korvata QR-tägeillä, jolloin asiakaaan ei tarvitsisi ranne kipeänä rustata nimeään ties kuinka moneen kertaan - kaikilla ständeillä kun joutuu kuitenkin täyttämään jonkun lipukkeen. Riittäisi että skannaisi puhelimellaan koodin ja yhteystiedot olisi valmiiksi täytetty puhelimen selaimessa. Aikaa osallistumiseen kuluisi noin 10 sekuntia eikä järjestäjänkään tarvitsisi syöttää paperilappusten tietoja uudestaan tietokantoihin - ja arvailla samalla ihmisten käsialaa.

2) Miksei jokainen messuständi voisi olla vaikka oma kohteensa Foursquaressa, jolloin kävijät voisivat tehdä check-inejä eri paikkoihin ja lopussa nähtäisiin, kuka on kiertänyt eri ständejä aktiivisimmin? Voisiko tästä kehittää jonkinlaisen reaaliaikaisen seurannan? Aktiivisimmat voitaisiin sittemmin palkita. Samalla saataisiin Foursquaren tarjoukset messukäyttöön.

Tai voisiko check-in olla kytketty QR-koodeihin siten, että check-inin voisi tehdä vasta kun näytteilleasettaja on saanut mainostaa tuotettaan hetken? Näytteilleasettajat saisivat enemmän liidejä ja messut enemmän näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

3) Voisiko messuhallissa olla vaikka yksi iso seinä, jonne heijastettaisiin messujen omalla hashtagilla varustetut twiitit? Esimerkiksi DigiExposta twiitattiin kyllä ahkerasti, mutta Twitter tai sosiaalinen media ei näkynyt messuilla mitenkään. Voitaisiinko suosituin tai vaikka re-twiitatuin twiitti palkita?

4) Miksei älypuhelimien kameravarustusta hyödynnetä mitenkään? Voitaisiinko messuvieraiden ottamat kuvat näyttää reaaliaikaisesti seinällä vaikka Instagramin kautta?

5) Voisiko mobiililaitteiden avulla äänestää parhaan messuständin? Ehkä valinta voisi olla messujen mobiilisivuilla tai sitten äänestyksen voisi niin ikään toteuttaa QR-koodeille. Asiakkaat eivät varmaankaan muista eri ständejä enää kotona, joten äänestys pitäisi saada näin ollen suoritettua paikan päällä helposti.

Jo näillä toimilla messujen konseptissa saataisiin hyödynnettyä nykytekniikkaa tehokkaammin, messuvieraiden vaivaa säästyisi sekä messuilla virailusta tulisi huomattavasti kiinnostavampaa.

Vai mitä mieltä olette?

-----------------------------------
Aiheeseen liittyen:
Tuotearvosteluita voisi järkeistää verkossa sosiaalisen median avulla
Maksu twiitillä, kiitos
Crowdsourcing tehostaisi pysäköinninvalvontaa
Goodreads hyödyttäisi kotimaista kirja-alaa
Shazam mullistaa mainonnan
Vaatekauppa 2.0 - Miten vaateliikkeet voisivat hyödyntää verkon mahdollisuuksia

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Tuotearvosteluita voisi järkeistää verkossa sosiaalisen median avulla

Tuote- ja palveluarvosteluita löytyy pilvin pimein verkosta - oikeastaan niin paljon kuin jaksaa etsiä. Kuluttajat käyttävät tuhottoman paljon aikaa eri arvostelusivujen ja tähtiluokitusten selaamiseen - todennäköisesti vain löytääkseen tukea omalle mielipiteelleen hankinnassa olevasta tuotteesta tai palvelusta. Olisiko tähän jokin parempi tapa?

Ensimmäisenä tulee mieleen Localmind. Se appsi, joka hyödyntää Foursquaren tietoja siten että eri paikoista kiinnostuneet käyttäjät voivat kysyä muilta käyttäjiltä lisätietoja vaikkapa ravintoloista. Kaikesta tekemisestä saa luonnollisesti pisteitä, joilla voi ylentyä yhä paremmaksi käyttäjäksi. Perus pelillistämis-crowdsourcing-kuvio siis.

Ajatellaan nyt vaikka lounasravintolaa etsivää henkilöä. Localmindin avulla hänen ei tarvitse kahlata kymmeniä isolla rahalla stailattuja verkkosivuja läpi etsiessään sopivaa ravintolaa. Hänen ei myöskään tarvitse lukea satoja ravintola-arvioita, joissa yksi kehuu alkupalaa, toinen pääruokaa ja kolmas toissavuoden verhoja. Ei. Riittää että kysyy Localmind-yhteisöltä kännykkä- tai tablettiapsillaan esimerkiksi "suosittelisitteko tätä ravintolaa", "onko ruoka hyvää", "mitä kannattaa tilata" ja niin edelleen. Parhaimmillaan Localmind toimii siten, että samaisessa lounasravintolassa juuri asiakkaana oleva vastaa kysyjälle minuuttien kuluessa.

Mitä jos sama malli toimisi laajemmin kuin vain paikkatietojen kohdalla?

Mitä jos tuotearvosteluiden sijaan kuluttajat voisivat kysyä lähes reaaliaikaisesti toisiltaan kysymyksiä, suosituksia tai neuvoja eri hankintoihinsa liittyen? Mitä jos olisi kuluttajia yhdistävä palvelu, johon voisin merkata esimerkiksi mitä elektroniikkaa olen hankkinut ja näin ollen niihin tuotteisiin liittyvät kysymykset ja tiedustelut tulisivat minulle - voisin profiloitua näin ollen vaikkapa älypuhelinten tai tietynlaisen tv-mallin asiantuntijaksi. Olettaisin että vaikkapa tv-alan "oikeat" ammattilaiset ainakin kiittäisivät samoin kuin ajan hermolla olevat myyjät ja markkinoijat.

Kuluttajilta säästyisi melkoisesti aikaa ja vaivaa kun ei tarvitsisi selailla eri arvostelusivuja. Luotettavuutta parantaisi palvelun pelillistämisominaisuus - ne, joiden vastaukset koetaan hyödyllisimmiksi, saisivat eniten pisteitä - esimerkiksi. Kuluttaja voisi hetkessä saada lukuisia arvioita juuri siitä tuotteesta tai palvelusta, jonka on aikeissa hankkia. Tai miksei myös sen (verkko)kaupan palveluista, josta aikoo hankinnan suorittaa.

Mitä mieltä olette - voisiko toimia?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Maksu twiitillä, kiitos

Käsi ylös kuinka moni on kuullut Pay with a Tweet -palvelusta? Onko joku jopa kokeillut sitä? Homma toimii käytännössä siten, että verkkosivulle integroidaan valmis palikka palveluntarjoajan sivulta. Nappia klikkaamalla kirjautuu sisään Twitteriin ja kun on jakanut twiitin, joka kertoo "ostoksesta", pääsee esimerkiksi lataamaan maksun takana olevan kuvan, äänitiedoston tai dokumentin. Käytännössä tuotteita voi siis myydä twiitin hinnalla. Pointtina on totta kai se, että twiitti leviää helposti tuhansille ja taas tuhansille silmäpareille verkossa - hyvää mainosta siis!

Miten tätä voisi soveltaa käytännössä laajemmin? Ensimmäisenä tulee mieleen "Get discount with a Tweet" -konsepti. Miksei (verkko)kaupassa voisi saada tietyn alennuksen vastaavanlaisella palvelulla? Menetetty euro tai pari tulisi takuulla takaisin saavutettuna näkyvyytenä verkossa.

Taannoin turkulainen huoltamo nousi otsikoihin alettuaan periä maksua ilmasta - eli renkaiden täyttäminen oli muuttunut maksulliseksi. Metelihän siitä nousi mutta mitä jos huoltamoyrittäjä olisi myynyt ilmaa twiitin hinnalla?

Jos olisin baariyrittäjä, voisin hyvinkin laittaa narikkamaksuksi joko 2 € tai sitten 1 twiitti. Kylkeen vielä iso maininta siitä, mikä baari on kyseessä ja viikonloppuillan menestys voisi olla taattu.

Lentoyhtiöt voisivat korvata jonkin naurettavista lisämaksuistaan vastaavalla palvelulla - "maksa luottokortin käytöstä lisämaksu" olisikin "maksu twiitillä, kiitos."

Amerikassa tämä tietysti jo hallitaan. Starbucks lanseerasi hiljattain palvelun, jossa twiitin hinnalla voi lahjoittaa kaverille 5 dollarin kahvilahjan kahvilaan. Kuinka huikea idea! Veikkaan että näemme piakkoin pikaruokaloiden ja muiden kahvilaketjujen vastaukset kilpailuun. Mitenköhän kauan kestää että vastaava idea saadaan Suomeen asti?

Käyttökohteita voi keksiä aika nopeasti sen verran monta, että olisi outoa jos tätä ei hyödynnettäisi Suomessa lähiaikoina. Vai oletteko jo törmänneet vastaavaan jossain?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Crowdsourcing tehostaisi pysäköinninvalvontaa

Hesari uutisoi lauantaina 12.10.2013 pysäköintivirhemaksuun liittyvästä lain "valuviasta". Kuulemma auton omistaja voi parhaassa tapauksessa säästyä "parkkisakoilta" jos pystyy osoittamaan että ei ole itse pysäköinyt autoaan väärin.

Vaikka juttu on sinänsä älytön ja naurettava, jäin miettimään koko pysäköinnin valvontaa ylipäätään - onko siinä mitään järkeä ja ennen kaikkea miten sen voisi tehdä paremmin. Nythän parkkipirkkoarmeija tallustelee ympäri kaupunkeja toteamassa että valtaosa autoista on oikein parkkeerattu. Välillä joku onneton narahtaa mutta valtaosassa tapauksia pysäköinninvalvoja vetää tyhjän arvan. Ei kuulosta kovin tehokkaalta.

Mitä jos valjastettaisiin mobiililaitteet hyötykäyttöön ja hyödynnettäisiin pelillistämistä ja verkostoja väärinpysäköinnin kitkemisessä? Ja mitä jos tehtäisiin se vielä hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla? Kaupungin virkamiehet varmaan pudistelevat jo päätään kabineteissa mutta voisiko homma toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Käytännössä siis kuka tahansa voisi narauttaa väärin pysäköidyn ajoneuvon mobiiliappsin avulla ja parkkipirkoille jäisi hyväksyminen, jotta viranomaisjäykistely saadaan taattua. Kaupungillahan varmaan on jo olemassa kartta, josta näkyy missä milloinkin saa pysäköidä ja kuinka pitkäksi aikaa. Vastineeksi narauttamisesta käyttäjä voisi saada pienen osan pysäköintimaksusta (nykyisin kaiketi 60 €) itselleen palkaksi - sanotaanko vaikka 5 € per aiheellinen narautus. 

Mobiiliappsin avulla käyttäjä raportoisi tismalleen samat tiedot kuin mitä parkkipirkot nyt raportoivat - oletettavasti rekisteritunnus, päivämäärä, aika, osoite... sekä tietysti valokuva. Ja valokuvaanhan melkein mikä tahansa mobiililaite osaa jo liittää gps-sijainnin. Tuulilasiin jätettävät paperilipuskat voitaisiin unohtaa - perästä kyllä kuuluu kuten ylinopeussakonkin kohdalla.

Myöhemmässä vaiheessa hyväksymisprosessi voitaisiin siirtää myös käyttäjäverkostolle - aktiivikäyttäjät voisivat "ylentyä" tarkastajan rooliin, jolloin heille voisi niin ikään siivuttaa osan pysäköintimaksusta. Ja miksei tätä voisi yhdistää vaikka Foursquareen, jolloin pahimmat sakkorysät näkyisivät kartalla? Just a thought.

Toki kaupunki saisi siis vähemmän tuloja mutta toisaalta väärinpysäköintiin pystyttäisiin puuttumaan aivan eri tehokkuudella kun käyttäjä saisi aidosti rahallista hyötyä käräyttämisestä - näin ollen väärinpysäköinnistä aiheutuvat haitat ja kustannukset pienenisivät. Ja pidemmän ajan kuluessa parkkipirkkoarmeijastakin päästäisiin eroon. Säästöä sekin.

Niin ja se itse maksu. Se menisi auton omistajalle - ihan sama kuka autoa on ajanut.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Bulkkikauppa voisi vauhdittaa ruoan verkkokauppaa

Joka perjantain näkymä; samat perheenäidit jonottavat samoissa Prismoissa samoja purnukoita joka perjantai suurin piirtein samaan aikaan - ja aina menee hermo venkoileviin lapsiin. 

Verkkokaupan on seuraavaksi ennustettu valtaavan elintarvikebisneksen - nyt kun vaate- ja muu erikoiskauppa on hiljalleen päässyt nettiostosten makuun. Toki S-Ryhmä on Foodie.fm -palvelullaan ruoan verkkokauppaa kokeillut, mutta valtavasta murroksesta tuskin voidaan vielä puhua.

Kuten muussakin verkkokaupassa, myös ruoan kohdalla hinnan pitäisi laskea merkittävästi, jotta verkko-ostelu olisi jollain tavalla järkevää kuluttajan kannalta. Epäilenkin vahvasti miten perinteiset ruokakaupat pystyisivät tarjoamaan tuotteitaan kovinkaan edullisesti verkossa kivijalkakauppojen rinnalla, kun pääomat on sidottu kuitenkin markettien seiniin. Foodie.fm ei esimerkiksi ole yhtään sen halvempi kuin normi S-market. Päälle tulevat vielä lisäkustannukset kuljetuksesta sekä tuotteiden keräilystä.

Ruoan verkkokauppaa hankaloittaa myös kuluttajien suhtautuminen tuoretuotteisiin - miten valitset sopivan näköiset banaanit ja omenat jos et pääse itse hiplaamaan niitä?

Miksei siis jokin taho perusta verkkokauppaa, joka tarjoaa ns. bulkkituotteita verkossa - ja nimenomaan ainoastaan verkossa - halvalla? Eli käytännössä kaikkea pakattua, joka ei vaadi suurempaa ihmettelyä kaupassakaan. Hinnat pidettäisiin matalana jättämällä marketit rakentamatta, sisustamatta ja miehittämättä. Sijainnin ei tarvitsisi olla kaupungin ydinkeskustassa, vaan kaupunkien laitojen teollisuusalueet riittäisivät mainiosti - ja pitäisivät kiinteät kustannukset matalampina.

Yksi tällainen potentiaalinen operaattori voisi olla esimerkiksi tukkuliike, joka tällä hetkellä välittää tavaraa marketteihin. Tukkuliikkeillä tarvittava varastoinfra olemassa - ilman sitä verkkokauppakaan ei toimi. Toisaalta turha markettiverkosto kuluineen puuttuu. Kuljetuspalvelu asiakkaiden koteihin voisi toimia suoraan varastolta ja tarvittaessa varaston yhteyteen voisi myös sijoittaa lähiseudun asiakkaille noutopalvelun, joka laskisi asiakkaiden kustannuksia entisestään. Klikkailet kuukauden maito-, mehu- ja jogurttipurkit sekä vaikka jauhelihapaketit ja perus kuivatuotteet valmiiksi ja noudat valmiiksi pakattun kassin tai tilaat kuljetuksen - kätevää! Perustuotteiden tilaaminen kerralla pidemmäksi ajaksi vähentäisi turhaa ravaamista marketeissa ja samalla turhaa autoilua.

Tukkuliikkeen toimiminen ruoan verkkokauppana voisi antaa tuoretuotteiden (kasvikset, vihannekset yms.) tuottajille ja jälleenmyyjille enemmän tilaa; kuluttajat voisivat hankkia bulkkitavarat verkosta edullisesti ja helposti ja toisaalta panostaa laadukkaisiin lähialueilla tuotettuihin vihanneksiin jos niitä myytäisiin pienemmissä myymälöissä lähiöissä.

Koska tukkuliikkeelle investoinnit olisivat ainakin alussa verrattain pienet, joku voisi nyt olla rohkea ja kokeilla "fail fast, fail cheap"-hengessä. Pienempien tukkuliikkeiden pelkona voi toki olla markettien asiakkuuksien menettäminen - toimiva konsepti tosin herättäisi markettiketjut takuulla. Toisaalta miksei vaikka Kesko voisi lähteä kokeiluun Kespron kautta ja haastaa samalla S-Ryhmän Foodien?

Täytyy myöntää että en tunne tukkukauppojen lainsäädäntöä - kenties jokin laki estää niiden toimimisen verkkokauppana. Oma veikkaukseni kuitenkin on että ennemmin tai myöhemmin Suomeen saapuu tai syntyy joka tapauksessa toimija, joka tyhjentää ruoan verkkokauppapajatson Keskon ja S-Ryhmän ihmetellessä vieressä. Nyt olisi vielä aikaa kokeilla mistä löytyy toimiva malli.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Goodreads hyödyttäisi kotimaista kirja-alaa

Selailin Goodreads -palvelua taas kerran ja merkkailin kirjoja, jotka olen lukenut - ja taisi pari päätyä tulevaisuuden lukulistalle. Jos Goodreads ei ole vielä tuttu, kysessä on siis somen lahja kirja-alalle; palvelu, jossa kuka tahansa voi kertoa kavereilleen mitä on viime aikoina tullut luettua, oliko hyväkin teos, mitä aikoo lukea seuraavaksi jne. varustettuna sosiaalisen median perustoiminnoilla kommenteista tykkäämiseen. Toki lukemisensa voi jakaa muihin some-palveluihin Facebookista ja Twitteristä lähtien. 

Palvelu toimii selaimella ja yleisimmillä mobiililaitteilla sujuvasti ja suomalaisia käyttäjiä sekä kirjallisuutta löytyy vaikka kuinka paljon - kannattaa tutusta!

Aiemmassa postauksessa pohdiskelin e-kirjojen nykytilaa Suomessa. Goodreads on luonteva jatko tälle pohdinnalle, sillä kuten arvata saattaa, kotimaiset kirjatalot loistavat palvelusta poissaolollaan eikä palvelua ole noteerattu muutenkaan kirja-alalla juuri mitenkään - ainakaan maallikon silmin. Kuten muussakin liiketoiminnassa, kirjabisneksessäkin luulisi pätevän sama sääntö siitä, että yrityksen kannattaa olla siellä missä asiakkaatkin - tässä tapauksessa lukijat - ovat.

Jäinkin miettimään miten kirja-ala voisi hyödyntää Goodreadsia tehokkaammin. Tässä pari muutama ensimmäinen ajatus:

1) Miksei e-kirjojen loppuun voisi lisätä linkkiä "arvioi teos Goodreadsissa", jolloin teos saisi näkyvyyttä palvelussa? Etenkin tuntemattomammat teokset nousisivat esiin palvelun käyttäjien keskuudessa - ilmaista mainostilaa siis!

2) Mikseivät kirjakaupat - esim. Suomalainen kirjakauppa - ja kustantamot voisi lisätä itseään Goodreadsiin? Palvelusta pystyy nyt jo valitsemaan minkä tahansa kirjan ja etsimään jälleenmyyjiä sille. Toistaiseksi yhtäkään suomalaista kauppaa ei ole tullut vastaan - lähinnä vaan Amazonin ja Abebooksin kaltaisia viritelmiä.

3) Mikseivät kirjakaupat ja kustantamot voisi lisätä teoksien saamia arvioita omiin palveluihinsa? Erityisesti kansainvälisesti julkaistuja teoksia arvioidaan Goodreadsissa päivittäin monia - tai pitäisikö sanoa lukemattomia - kertoja sekä tähtiarvioin että sanallisesti. Veikkaisin että kirjojakin ostetaaan mielellään sen perusteella, mitä muut ovat niistä sanoneet.

4) Voisivatko kirjakustantamot hyödyntää Goodreadsin käyttäjiä tulevien teosten "esiraatina"? Tyyliin; "Saat kirjan ekirjana etukäteen luettavaksesi jos arvioit sen sitten Goodreadsissa ja jaat kaikkiin mahdollisiin some-palveluihin?" Toisin sanoen ilmaista ennakkomarkkinointia kustantamoille ja kirjailijoiden fanien palkitsemista.  

Goodreadsissa voi myös mainostaa uutuuskirjoja ja veikkaisin että niiden kohdentaminen suomalaiselle yleisölle ei ole mahdoton tehtävä.

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.

Missä ovat muiden alojen Assemblyt?

Eksyin Assembly -tapahtuman nettisivuille katsomaan viimeisimmän tapahtuman kilpailuvideoita - jälleen kerran taso oli vaikuttava ottaen huomioon että tekeleet oli väsätty 4 päivässä.

Assemblyn ideahan on koota yhdeksi viikonlopuksi yhteen ohjelmoijia, muusikoita ja graafikoita luomaan jotain uutta ja ihmeellistä - pääasiassa audiovisuaalisia demoja. Tapahtuma järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingissä ja töitä tehdään kelloon katsomatta. Ja osallistujat itse maksavat siitä että pääsevät mukaan.

Tuli mieleen, että miksi tällaista järjestetään vain nörttien parissa? Ja miksi juuri he ovat niin vihkiytyneitä asialle, että viettävät koko viikonlopun koodaten - ja vielä maksavat siitä?

Mitä jos Assemblyyn koottaisiinkin markkinoinnin, verkkokaupan, IT-johtamisen ja sosiaalisen median ammattilaiset? Kuinka moni edes lähtisi mukaan? Tavallaan aika outoa että ihmiset ovat usein valmiit käyttämään harrastukseensa vaikka kuinka paljon aikaa ja mutta jos töitä täytyisi tehdä saman verran palkatta, harva hihkuisi intoa.

Kuvitellaan kuitenkin että edellä mainittujen alojen ammattilaiset saataisiin koottua yhden katon alle vaikka pariksikin päiväksi. Perinteisen Assemblyn tavoin tapahtumassa voitaisiin kilpailla vaikka siitä, mikä porukka keksii innovatiivisimman verkkosovelluksen tai konseptin.

Innovoinnin sanotaan usein lähtevän siitä, että ihmiset tuodaan yhteen siten, että ideoiden - myös puolivalmiiden - yhdistely on mahdollista muiden osallistujien ideoiden kanssa. Assemblyssähän tämä toteutuu jo nyt puhtaimmillaan. Olisi varsin houkuttelevaa nähdä mitä muiden alojen ammattilaiset saisivat aikaan. 

Toinen asia on sitten ideoiden vieminen eteenpäin. Osallistujat voisivat lopuksi esimerkiksi myydä konseptinsa tapahtuman järjestäjälle tai lähteä kehittämään sitä itse eteenpäin. Toisaalta osallistujien mahdolliset työnantajat voisivat työstää ideoita eteenpäin myös yhteistyössä - jopa coopetition -hengessä.

Herääkin kysymys, miksei tällaista ole jo tehty?

Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.