Näytetään tekstit, joissa on tunniste viestintä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viestintä. Näytä kaikki tekstit
Huonojen uutisten maa?
Suomella on menossa neljäs perättäinen taantumavuosi ja maa hukkuu yt-neuvotteluihin. Valtiovalta yrittää pääministerin johdolla keksiä yhä masentavampia termejä talouden tilanteesta, jotta "viesti menisi perille". Media uutisoi talouden huonot uutiset orjallisesti ja jättää valonpilkahdukset pimentoon ylläpitäen samalla maanlaajuista apatiaa.
Oheinen graafi Googlen hakumääristä yt-neuvotteluiden osalta kertoo että suunta on jälleen ylöspäin kesän jäljiltä mutta vuoden 2009 lukemista ollaan vajottu täysin pohjamutiin. Jotain hyvää yt-puolellakin.
Samaan aikaan toisaalla; kasvuhakuiset yritykset avaavat uusia toimipisteitä ja palkkaavat työntekijöitä ja mikäli kiireeltään ehtivät, päivittelevät pätevien työnhakijoiden pulaa.
Erona näissä edellä mainituissa tilanteissa on yksi asia; toinen saa mediassa huomiota, toinen ei. Lehdet pullistelevat aukeama toisensa perään irtisanomis(uh)illa ja suurilla numeroilla sekä kertovat sydämiä riipaisevia tarinoita juuri hankituista omakotitaloista. Kasvu-uutiset mainitaan marginaalissa huomaamattomasti.
Herääkin kysymys miten paljon Suomen apatiasta on oikeasti median aikaan saamaa? Miten maan yleinen mentaliteetti muuttuisi jos lehtien pääuutisia olisivatkin yritykset, jotka ilmoittavat palkkaavansa vaikka heti kymmeniä uusia työntekijöitä ja yt-neuvottelut mainittaisiin marginaalissa. Tokihan huonotkin uutiset on kerrottava.
Ohessa muutama nopeasti Twitteristä etsitty esimerkki yrityksistä, jotka hakevat kerralla yli kymmentä työntekijää.
Lehdet tietysti kirjoittavat sitä minkä kuvittelevat menevän kaupaksi (tosin Sanoman viimeisimmän tulosjulkistuksen jälkeen tämän voi varmasti kyseenalaistaa..) ja ilmeisesti suomalainen tykkää lukea yt-märehtimisestä - ja vielä maksaa siitä. Mutta päivästä toiseen jatkuva huonojen uutisten aivopesu ei voi olla vaikuttamatta yleiseen ilmapiiriin.
Voisivatko lehtitalot ja tv-uutistuotannot aloittaa yhteisen (vaikka kuukauden kestävän) kampanjan, jossa nostetaan esiin hyvät uutiset Suomen taloudesta ja tuetaan menestyviä yrityksiä?
Ei varmaan olisi liikaa pyydetty. J
Ohessa muutama nopeasti Twitteristä etsitty esimerkki yrityksistä, jotka hakevat kerralla yli kymmentä työntekijää.
 |
| eCraft: 15 työntekijää haussa kerralla |
 |
| Buorre ja Seidat: 12 työntekijää haussa kerralla |
 |
| Sofigate: 60 työntekijää haussa kerralla |
Lehdet tietysti kirjoittavat sitä minkä kuvittelevat menevän kaupaksi (tosin Sanoman viimeisimmän tulosjulkistuksen jälkeen tämän voi varmasti kyseenalaistaa..) ja ilmeisesti suomalainen tykkää lukea yt-märehtimisestä - ja vielä maksaa siitä. Mutta päivästä toiseen jatkuva huonojen uutisten aivopesu ei voi olla vaikuttamatta yleiseen ilmapiiriin.
Voisivatko lehtitalot ja tv-uutistuotannot aloittaa yhteisen (vaikka kuukauden kestävän) kampanjan, jossa nostetaan esiin hyvät uutiset Suomen taloudesta ja tuetaan menestyviä yrityksiä?
Ei varmaan olisi liikaa pyydetty. J
ICT-ammattilainen sosiaalisessa mediassa
Kävin puhumassa Sofigate Young Professionals -ryhmän tilaisuudessa henkilöbrändäyksestä, sosiaalisesta mediasta sekä mielipidejohtajuudesta. Ohessa esitykseni slidet!
IT Management Expert in Social Media from Juho Nevalainen
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
HEKOn IT-ekonomien paneelikeskustelu: "Mitä sähköpostin jälkeen?"
Helsingin Ekonomien IT-ekonomit järjesti 15.9. Helsingissä paneelikeskustelun otsikolla "Mitä sähköpostin jälkeen". Ohessa piirrosmuistiinpanot tilaisuudesta!
.PNG)
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Blogitekstien aika meni jo?
 |
| Kuva: www.business2community.com |
Lukeeko joku oikeasti blogien tekstejä kokonaan? Miten pitkän tekstin lukija jaksaa vielä loppuun asti? Netti onkin pullollaan ohjeita, joita seuraamalla lukija saadaan pidettyä tekstin ääressä loppuun asti. Miksi blogiteksti on formaattina niin rakas, että siitä halutaan pitää kiiinni jos kerran ihmisten keskittymiskyky pirstoutuu jatkuvasti yhä pienempiin ja pienempiin osiin?
Ainakin itse huomaan vilkaisevani blogitekstejä pikaisesti useastikin mutta harvemmin kokonaan luettujen tekstien määrä jää varsin pieneksi. Tekstin täytyy olla todella hyvin kirjoitettu ja / tai aiheen täysosuma kiinnostavuuden kannalta.
Jos näin on, eikö olisi viisaampaa koettaa esimerkiksi kuvien avulla kertoa artikkelin pääpointit - teksti toimikoon taustatukena niille, jotka haluavat syventyä ja käyttää aikaansa enemmän aiheen parissa. Toki laajalle levinneitä ja suosittuja blogitekstejäkin löytyy runsaasti, mutta valtaosa taitaa kuitenkin hukkua massan sekaan.
Kokeilin tätä itse. Kirjoitin ICT Standard Forumille tekstin palavereista ja fasilitoinnista, joka myöhemmin julkaistiin myös CIO.fi -sivulla. Jaoin linkin Twitterissä ja LinkedInissä ja sain molemmissa palveluissa muutamia tykkäyksiä (LI:ssä peukkeuja, Twitterissä tähtiä).
Piirsin tämän jälkeen artikkelista oheisen kuvan, joka summaa pääpointit nopeasti omaksuttavaan muotoon muutaman tekstirivin kanssa. Jaoin kuvan sekä linkin itse tekstiin samoissa kanavissa ja kuva sai nopeasti arviolta kymmenkertaisen määrän huomiota.
Esimerkki toisesta ääripäästä ovat Slidesharen presentaatiot, joissa kuvat ja visuaaliset elementit vievät usein huomion täysin. Itse asiassa niin täysin että "lukija" putoaa usein kärryiltä. Esitys onkin mahdollisesti tehty tilaisuuteen, jossa puhuja kertoo asiansa suullisesti ja presentaatio toimii taustatukena - ja hyvä niin. Täysin kuvitettu esitys pystyy kuitenkin harvoin sellaisenaan kertomaan koko blogitekstin sisältöä.
Mitä mieltä olette - onko kirjoitettujen blogien aika ohi sosiaalisessa mediassa?
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Moderni palaveri suuntaa eteenpäin - fasilitoidusti
Palaverit ja kokoukset on eri medioissa tuomittu vähintäänkin ajanhukaksi – eniten julkisuutta lienevät saaneet 925-hanke sekä EVA:n Työväen teatteri-pamfletti.
Kärjistäen sanottuna palavereihin kutsutaan kaikki, jotka saattavat jotenkin liittyä palaverin teemaan, agenda on korkeintaan pari ranskalaista viivaa passiivimuodossa, valmistautuminen on olematonta ja suurin osa ajasta menee monen kohdalla kännykän räpläämiseen. Kukaan ei johda tai ohjaa palaveria ja muistiinpanoja tehdään satunnaisesti - eikä niitä todellakaan jaeta muille.
Palaverit kestävät tyypillisesti aina tunnin, josta suurin osa käytetään taaksepäin katsomiseen; mitä on tehty, missä mennään ja niin edelleen. Viimeisen 10 minuutin aikana fokus siirretään kiireessä seuraaviin askeliin. Käytännössä palaveri joudutaan lopettamaan 5 minuuttia etuajassa, jotta osallistujat ehtivät seuraavaan istuntoon ajoissa.
Etäneuvotteluissa tilanne kärjistyy vielä entisestään osallistujien surffatessa koneillaan palaverin aikana ties missä.
Oltiin palaverista mitä mieltä tahansa, tietyt asiat täytyy kuitenkin saada käsiteltyä yhteisesti - siitä ei pääse mihinkään. Ammattimainen fasilitointi tuo monesti selkeästi lisää tehokkuutta tekemiseen ja auttaa kääntämään katseen eteenpäin palavereissa, joissa aika on aiemmin käytetty taustapeiliin vilkuiluun.
Moderni fasilitaattori hyödyntää liiketoiminnan sosiaalisen median palveluita hyväkseen. Esimerkiksi katselmointia, arviointia ja priorisointia kaipaavat asiat voidaan käsittellä etukäteen ajasta ja paikasta riippumatta päätöksiin asti, jolloin palaverin aikana näitä asioita ei tarvitse enää käsitellä. Yhteinen aika voidaan käyttää eteenpäin katsomiseen sekä esimerkiksi yhdessä ideointiin.
Huomionarvoista on myös, että kaikista asioista ei tarvitse järjestää palaveria. Yrityssome-ratkaisujen avulla vaikkapa tiimin yhteinen näkemys tietystä asiasta on mahdollista muodostaa verkossa ohjatusti ajasta ja paikasta riippumattomasti, mikä osaltaan vapauttaa aikaa niille palavereille, joissa kaikkien on oikeasti oltava läsnä. Aikaa säästyy ja parhaimmillaan myös matkakulut pienenevät.
Teknologia ei kuitenkaan yksin ratkaise mitään ja organisaation kulttuurin onkin oltava ratkaisua tukeva. Fasilitoinnin puuttuessa yhteistyö verkossa voi mennä aivan yhtä turhanpäiväiseksi sekoiluksi kuin kasvotusten pidettävä palaverikin. Osaavan fasilitaattorin apuvälineenä online-työkalut tuovat kuitenkin merkittävän lisäarvon tehostamalla tekemistä sekä automatisoimalla dokumentointia.
Asioiden käsittely verkossa ei tapahdu itsestään vaan toiminnan täytyy olla sekä ohjattua, myös tavoitteellista; jollain on oltava näkemys tavoitteista ja miten erityisesti miten se saavutetaan. Osallistujien sitoutuminen yhteiseen tekemiseen on niin ikään keskeisesessä roolissa asianmukaista viestintää ja muita johtamisen perusasioita unohtamatta.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Kärjistäen sanottuna palavereihin kutsutaan kaikki, jotka saattavat jotenkin liittyä palaverin teemaan, agenda on korkeintaan pari ranskalaista viivaa passiivimuodossa, valmistautuminen on olematonta ja suurin osa ajasta menee monen kohdalla kännykän räpläämiseen. Kukaan ei johda tai ohjaa palaveria ja muistiinpanoja tehdään satunnaisesti - eikä niitä todellakaan jaeta muille.
Palaverit kestävät tyypillisesti aina tunnin, josta suurin osa käytetään taaksepäin katsomiseen; mitä on tehty, missä mennään ja niin edelleen. Viimeisen 10 minuutin aikana fokus siirretään kiireessä seuraaviin askeliin. Käytännössä palaveri joudutaan lopettamaan 5 minuuttia etuajassa, jotta osallistujat ehtivät seuraavaan istuntoon ajoissa.
Etäneuvotteluissa tilanne kärjistyy vielä entisestään osallistujien surffatessa koneillaan palaverin aikana ties missä.
Oltiin palaverista mitä mieltä tahansa, tietyt asiat täytyy kuitenkin saada käsiteltyä yhteisesti - siitä ei pääse mihinkään. Ammattimainen fasilitointi tuo monesti selkeästi lisää tehokkuutta tekemiseen ja auttaa kääntämään katseen eteenpäin palavereissa, joissa aika on aiemmin käytetty taustapeiliin vilkuiluun.
Moderni fasilitaattori hyödyntää liiketoiminnan sosiaalisen median palveluita hyväkseen. Esimerkiksi katselmointia, arviointia ja priorisointia kaipaavat asiat voidaan käsittellä etukäteen ajasta ja paikasta riippumatta päätöksiin asti, jolloin palaverin aikana näitä asioita ei tarvitse enää käsitellä. Yhteinen aika voidaan käyttää eteenpäin katsomiseen sekä esimerkiksi yhdessä ideointiin.
Huomionarvoista on myös, että kaikista asioista ei tarvitse järjestää palaveria. Yrityssome-ratkaisujen avulla vaikkapa tiimin yhteinen näkemys tietystä asiasta on mahdollista muodostaa verkossa ohjatusti ajasta ja paikasta riippumattomasti, mikä osaltaan vapauttaa aikaa niille palavereille, joissa kaikkien on oikeasti oltava läsnä. Aikaa säästyy ja parhaimmillaan myös matkakulut pienenevät.
Teknologia ei kuitenkaan yksin ratkaise mitään ja organisaation kulttuurin onkin oltava ratkaisua tukeva. Fasilitoinnin puuttuessa yhteistyö verkossa voi mennä aivan yhtä turhanpäiväiseksi sekoiluksi kuin kasvotusten pidettävä palaverikin. Osaavan fasilitaattorin apuvälineenä online-työkalut tuovat kuitenkin merkittävän lisäarvon tehostamalla tekemistä sekä automatisoimalla dokumentointia.
Asioiden käsittely verkossa ei tapahdu itsestään vaan toiminnan täytyy olla sekä ohjattua, myös tavoitteellista; jollain on oltava näkemys tavoitteista ja miten erityisesti miten se saavutetaan. Osallistujien sitoutuminen yhteiseen tekemiseen on niin ikään keskeisesessä roolissa asianmukaista viestintää ja muita johtamisen perusasioita unohtamatta.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Miten autotalot voisivat kehittää asiakasviestintäänsä toimituksenaikana?
Tilasin kesäkuussa uuden työsuhdeauton - Volkswagenin. Kun paperihommat oli saatu kuntoon, sain sähköpostilla viestin että auton arvioitu toimitusaika on syyskuun alussa - aika kauan kestää, mutta se nyt oli odotettua. Sen jälkeen seurasi täydellinen radiohiljaisuus. Paitsi että sain toki kaksi spämmiviestiä Volkkarin markkinointiosastolta - hyvä yritys myydä talvirenkaita, mutta vähän myöhässä ja väärälle kohdeyleisölle.
Miksei iso saksalainen autotalo osaa käyttää teknologiaa edes hiukan hyödyksi tilaus-toimitusprosessinsa viestinnässä? Joku voisi kutsua tätä jopa asiakaspalveluksi.
Otetaan pari ihan simppeliä "mitä jos"-kysymystä;
1) Mitä jos asiakas saisi vaikka tiedon siitä, milloin auto on menossa vaikka tuotantoon, milloin se on lähetetty kohti Suomea, milloin se on saapunut kotikaupunkiini ja niin edelleen? Ei tarvitsisi arvailla että pitääköhän aikataulu, joka muutenkin pitkittyi heti kättelyssä automyyjän arviosta.
2) Mitä jos asiakas saisi toimitusprosessin aikana pari kuvaa siitä, missä kohtaa tuotantoprosessia uusi auto milloinkin on? Itseäni ainakin huvittaisi seurata silloin tällöin mitä tulokkaalle kuuluu. "Tässä kuvassa Rolf asentaa uuteen autoosi penkkejä, tässä Jürgen pyyhkii pölyt pois.." Olisi myös hauska tietää missä tehtaalla kyseinen yksilö oikeasti valmistetaan.
Samalla autoyhtiö pääsisi elvistelemään prosessin nopeudella ja uusimmalla tuotantotekniikallaan. Rengasfirma voisi samalla mainostaa omia tuotteitaan - "asensimme juuri uudet Nokian Renkaiden Hakkapeliitat autoosi". Saattaisin jopa jakaa viestini some-kanaviin ja tulla samalla mainostaneeksi saksalaista tehokkuutta.
Hurjemmissa visioissa tilaaja voisi vaikka katsoa videon välityksellä kun oma tilaus lipuu ulos tuotantolinjan lopusta. Mutta koska perusasioita ei ole vielä kasassa, koitetaan pitää jalat maan pinnalla.
Veikkaan että Volkswagenilla on aika tarkka tieto tilaukseni etenemisestä jo nyt - miksei sitä siis voisi hyödyntää asiakasviestinnässä? Vai eikö totuus vain kestä päivänvaloa? En usko että pieni sovellus, joka näyttäisi tilaukseni etenemisen sekä karttapohjan, jossa näkyisi auton sijainti, olisi kovin suuri ponnistus teknisessä tai taloudellisessa mielessä.
Jopa paljon haukutut postiyhtiöt jakavat pakettien seurantatiedot asiakkailleen vaikka periaatteessa estimaatti saapumisesta ja saapumisilmoitus riittäisivät ihan hyvin - mikseivät autofirmat?
Vai tilasinko vaan liian halvan auton? Saisiko toimitusseurannan Audin tilaukseen, joka kuitenkin kuuluu samaan konserniin? No, eipä kukaan ole vaivautunut sitäkään mainostamaan, joten too late!
Miksei iso saksalainen autotalo osaa käyttää teknologiaa edes hiukan hyödyksi tilaus-toimitusprosessinsa viestinnässä? Joku voisi kutsua tätä jopa asiakaspalveluksi.
Otetaan pari ihan simppeliä "mitä jos"-kysymystä;
1) Mitä jos asiakas saisi vaikka tiedon siitä, milloin auto on menossa vaikka tuotantoon, milloin se on lähetetty kohti Suomea, milloin se on saapunut kotikaupunkiini ja niin edelleen? Ei tarvitsisi arvailla että pitääköhän aikataulu, joka muutenkin pitkittyi heti kättelyssä automyyjän arviosta.2) Mitä jos asiakas saisi toimitusprosessin aikana pari kuvaa siitä, missä kohtaa tuotantoprosessia uusi auto milloinkin on? Itseäni ainakin huvittaisi seurata silloin tällöin mitä tulokkaalle kuuluu. "Tässä kuvassa Rolf asentaa uuteen autoosi penkkejä, tässä Jürgen pyyhkii pölyt pois.." Olisi myös hauska tietää missä tehtaalla kyseinen yksilö oikeasti valmistetaan.
Samalla autoyhtiö pääsisi elvistelemään prosessin nopeudella ja uusimmalla tuotantotekniikallaan. Rengasfirma voisi samalla mainostaa omia tuotteitaan - "asensimme juuri uudet Nokian Renkaiden Hakkapeliitat autoosi". Saattaisin jopa jakaa viestini some-kanaviin ja tulla samalla mainostaneeksi saksalaista tehokkuutta.
Hurjemmissa visioissa tilaaja voisi vaikka katsoa videon välityksellä kun oma tilaus lipuu ulos tuotantolinjan lopusta. Mutta koska perusasioita ei ole vielä kasassa, koitetaan pitää jalat maan pinnalla.
Veikkaan että Volkswagenilla on aika tarkka tieto tilaukseni etenemisestä jo nyt - miksei sitä siis voisi hyödyntää asiakasviestinnässä? Vai eikö totuus vain kestä päivänvaloa? En usko että pieni sovellus, joka näyttäisi tilaukseni etenemisen sekä karttapohjan, jossa näkyisi auton sijainti, olisi kovin suuri ponnistus teknisessä tai taloudellisessa mielessä.
Jopa paljon haukutut postiyhtiöt jakavat pakettien seurantatiedot asiakkailleen vaikka periaatteessa estimaatti saapumisesta ja saapumisilmoitus riittäisivät ihan hyvin - mikseivät autofirmat?
Vai tilasinko vaan liian halvan auton? Saisiko toimitusseurannan Audin tilaukseen, joka kuitenkin kuuluu samaan konserniin? No, eipä kukaan ole vaivautunut sitäkään mainostamaan, joten too late!
Mitä muuta autotalot voisivat tehdä tällä saralla paremmin?
LinkedIn - Ei niin sosiaalinen media
LinkedIn on outo sosiaalisen median palvelu - keskiverto käyttäjä kun ei ole kovin sosiaalinen siellä. Ainakin oma etusivuni täytyy päivästä toiseen toisten käyttäjien uusista kontakteista ja uusista työpaikoista. Silloin tällöin joku uskaltautuu painamaan “like" tai jakamaan artikkelin verkosta.
Tätäkö se sosiaalisuus verkossa on? Toisten tekemisten stalkkaamista ja taustalla hymistelyä - aika moni kun vielä estää muita näkemästä kun he vierailevat toisten profiileissa.
Vai onko LinkedIn niin PRO että kaikki tosiammattilaiset pelkäävät kuollakseen olla sanomasta mitään - joku kuitenkin ymmärtää sanomiset väärin. Ihmettelen vaan, miksi “ammattimainen" on yht’äkkiä sama asia kuin tylsä tai varovainen. Vai voiko tässä kohtaa vetää taas kerran esiin Suomi-kortin; “kun suomalaiset nyt ovat niin hiljaista kansaa.."? Tuskin.
Perusvastaus tähän on varmasti että “ei ole aikaa notkua missään somessa". Mutta aikaa tuntuu kuitenkin riittävän tuttujen etsimiseen ja stalkkaamiseen.
LinkedInin puolustukseksi on toisaalta todettava, että löytyyhän sieltä keskusteluitakin - nimittäin ryhmistä. Suomenkielisistä ryhmistä saa tosin etsimällä etsiä aktiivisia. Kiven alla ovat etenkin sellaiset ryhmät, joissa keskustelu on muutakin kuin eri yritysten mainostamista eri sisältöjä jakamalla. Linkit kun “ihan sattumalta" ohjaavat suoraan kirjoittajien omien työnantajien sivulle.
Voihan tietysti todeta, että antaa ihmisten käyttää LinkedIniä juuri niin kuin huvittaa. Tai sitten voisi rohkaista käyttäjiä toimialojen, positioiden ja maiden rajat ylittävään sosiaaliseen vuorovaikutukseen, josta voisi syntyä jotain mielenkiintoista.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Sosiaalinen media yrityksissä vaatii syöttelykulttuuria
Tuttu näky jääkiekko-ottelussa; puolustajat kokoontuvat oman maalin taakse odottamaan, että uusi ketju saadaan kentälle ja kuviot selviksi. Tämä onkin varsin turvallinen ratkaisu, sillä kiekko pysyy omalla joukkueella, syöttötilaston prosentteja saadaan kaunisteltua ja pelikellossa aika kuluu mukavasti. Ainoa ongelma on se, että maalit syntyvät harvemmin oman maalin takaa, eikä yleisökään tykkää – palkintona on usein vain buuauskonsertti. Ja ennemmin tai myöhemmin vastustajan rohkein hyökkääjä kuitenkin karvaa kiekon pois.
Sama tilanne on monissa yrityksissä. Tietoa pantataan itsellä ja kuvitellaan, että sen avulla itsestä tulee korvaamaton. ”Olen turvassa, koska ainoastaan minä tiedän tässä talossa tämän asian” – tyyppinen ajattelu saattoi toimia vielä vuosikymmen (tai pari) sitten. Nykyisin, kun tiedon jakaminen on tehty lapsellisen helpoksi, sparraaminen ja asioiden pallottelu ajasta ja paikasta riippumattomasti on paitsi mahdollista, myös tehokasta ja ketterää sekä mahdollistaa paremman lopputuloksen.
Harvemmin jääkiekossakaan kukaan enää purjehtii yksin koko kentän läpi, vaan maalit syntyvät syöttelyketjun päätteeksi vastustajan seistessä - Antero Mertarantaa lainaten - siellä kuuluisalla kebabkioskilla.
Ei jääkiekossakaan hieno kuvio fläppitaululla vielä muuta numeroita tulostaululla.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu CIO.fissä sekä ICT Standard Forumilla.
Piditkö tekstistä? Jaa se eteenpäin!
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.
Sama tilanne on monissa yrityksissä. Tietoa pantataan itsellä ja kuvitellaan, että sen avulla itsestä tulee korvaamaton. ”Olen turvassa, koska ainoastaan minä tiedän tässä talossa tämän asian” – tyyppinen ajattelu saattoi toimia vielä vuosikymmen (tai pari) sitten. Nykyisin, kun tiedon jakaminen on tehty lapsellisen helpoksi, sparraaminen ja asioiden pallottelu ajasta ja paikasta riippumattomasti on paitsi mahdollista, myös tehokasta ja ketterää sekä mahdollistaa paremman lopputuloksen.Harvemmin jääkiekossakaan kukaan enää purjehtii yksin koko kentän läpi, vaan maalit syntyvät syöttelyketjun päätteeksi vastustajan seistessä - Antero Mertarantaa lainaten - siellä kuuluisalla kebabkioskilla.
Samaan aikaan sosiaalinen media tekee kovasti tuloaan yritysmaailmaan. Erilaisia Facebookia, Twitteriä ja muita sosiaalisen median palveluita imitoivia ratkaisuja ilmaantuu yrityskäyttöön jatkuvalla syötöllä, eivätkä palveluiden käyttömaksutkaan päätä huimaa.
Yritysten kannalta tilanne näyttää siis helpolta; valitaan sopiva some-ratkaisu, pari hiiren klikkausta, kiekko liikkeelle ja maalihanat auki! Valitettavasti sosiaalisen median kohdalla kyse ei kuitenkaan ole teknisestä ratkaisusta, vaan ihmisten on muutettava kommunikointitapojaan. Sosiaalisen media kun pohjautuu ihmisten itse tuottamaan sisältöön, ja tiedon jakamisen kulttuuri on edellytys sille, että some-ratkaisuista saadaan kaikki teho irti.
Mikäli organisaatiossa tieto kulkee kahdenvälisissä sähköposteissa tai suljettujen ovien takana, mikään tekninen ratkaisu ei itsessään paranna tilannetta - sosiaalinen media ja passiivinen kulttuuri kun sopivat melko huonosti yhteen.
Mikäli organisaatiossa tieto kulkee kahdenvälisissä sähköposteissa tai suljettujen ovien takana, mikään tekninen ratkaisu ei itsessään paranna tilannetta - sosiaalinen media ja passiivinen kulttuuri kun sopivat melko huonosti yhteen.
Ei jääkiekossakaan hieno kuvio fläppitaululla vielä muuta numeroita tulostaululla.
Kulttuuri ei kuitenkaan muutu itsekseen - tarvitaan tekoja. Monet yritykset ovatkin lähteneet rohkeasti sosiaalisen median maailmaan – it-yhtiö Atos kenties näkyvimmin ZeroEmail – ohjelmallaan.
Vastaava muutos lienee muillakin edessä ennemmin tai myöhemmin. Ja kun se tapahtuu, eniten maaleja tulee tekemään se joukkue, joka pyörittää peliä koko kentän laajuudella - eikä seiso maalin takana turvassa.
Vastaava muutos lienee muillakin edessä ennemmin tai myöhemmin. Ja kun se tapahtuu, eniten maaleja tulee tekemään se joukkue, joka pyörittää peliä koko kentän laajuudella - eikä seiso maalin takana turvassa.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu CIO.fissä sekä ICT Standard Forumilla.
Piditkö tekstistä? Jaa se eteenpäin!
Juho Nevalainen on digitalisaation asiantuntija. Juho työskentelee projektipäällikkönä sekä fasilitaattorina Sofigatella IT:n ja liiketoiminnan kehitysprojekteissa.